Milloin ja mitkä ovat sotilaiden ensimmäiset rauhanaikaiset käyttötarkoitukset?

Milloin ja mitkä ovat sotilaiden ensimmäiset rauhanaikaiset käyttötarkoitukset?

Nykyään sotilashenkilöstöä käytetään usein työvoimana erilaisten rauhanomaisten tehtävien suorittamiseen, koska useimmat sotilaat eivät ole huolissaan taisteluista ihmiskunnan historian rauhallisimpana aikana. Hyvä esimerkki on sotilaiden käyttö humanitaarisista syistä, kuten avustustehtävien suorittaminen tai pelastajina katastrofeissa ja kriiseissä.

Milloin ja mikä on ensimmäinen tunnettu kirjallinen sotilaiden käyttö koko historiassa rauhanomaisiin tarkoituksiin? Näiden sotilaiden tulisi olla aktiivisessa tehtävässä, heidän osallistuvien toimintojensa ei pitäisi olla millään tavalla yhteydessä sodankäyntiin, eikä aseteknologian käyttöä saisi osallistua, ellei se ole tarkoitettu ei-taistelutoimintoihin (esim. Dynamiitti). Sotilaat tulisi myös määrätä suorittamaan tämä rauhanomainen toiminta sen sijaan, että ne olisivat sivuvaikutus johonkin muuhun järjestykseen.

Selventääksemme edellä määritettyjä kelpoisuuskriteerejä, tässä on muutamia esimerkkejä siitä, millaisia ​​skenaarioita ei voida täyttää edellä mainittujen ehtojen mukaisesti:

  • Sotilaat vetäytyvät kotiin kampanjakauden jälkeen maanviljelyyn ja sadonkorjuuseen ja palaavat taistelemaan vasta seuraavalla kampanjakaudella. He eivät ole aktiivisessa tehtävässä maatalouden aikana - meillä on tapana kutsua heitä maanviljelijöiksi pikemminkin kuin sotilaiksi sadonkorjuun aikana.
  • Roomalaisten siirtokuntien rakentaminen pitkäaikaisten varuskuntien ympärille. Nämä siirtokunnat ovat alun perin tarjonneet mukavia koteja siellä oleville sotilaille puolustamaan aluetta mahdollisia hyökkääjiä (ja eläkkeellä olevia sotilaita vastaan). Kaupungin rakentaminen tapahtui mahdollisen sodankäynnin vuoksi - sitä ei todennäköisesti olisi tapahtunut, jos maailmassa ei olisi sotaa tai sotilaita. Se on myös sivuvaikutus: sotilaita ei yleensä määrätty rakentamaan kaupunkia, vaan vain käskettiin rakentaa linnake, jonka ympärille kaupunki syntyi.
  • Aseistetut rauhanturvaajat. He ovat siellä täyttämässä sotilaallista roolia.

En muista lähdettä, mutta olen lukenut, että Rooman valtakunnassa sotilaita käytettiin joskus rypäleiden korjuuseen.


Rooman valtakunnassa sotilaita käytettiin usein työskentelemään erilaisissa rakennushankkeissa, joita käytettiin sotilaallisesti ja/tai rauhan aikana, kuten esimerkiksi Rooman teillä.

Joten varhaisimpien esimerkkien, jos niitä on aikaisempia, on oltava ennen roomalaisia ​​ja siten päivätty eaa.


Historiamme

Sen jälkeen YK on lähettänyt yli 70 rauhanturvaoperaatiota. Vuosien mittaan satoja tuhansia sotilashenkilöitä sekä kymmeniä tuhansia YK: n poliiseja ja muita siviilejä yli 120 maasta on osallistunut YK: n rauhanturvaoperaatioihin.

Aikaiset vuodet

YK: n rauhanturvaaminen syntyi aikaan, jolloin kylmän sodan kilpailut lamauttivat usein turvallisuusneuvoston.

Rauhanturvaaminen rajoittui ensisijaisesti tulitaukojen ylläpitämiseen ja tilanteen vakauttamiseen kentällä, ja se tarjosi ratkaisevaa tukea poliittisille pyrkimyksille ratkaista konflikti rauhanomaisin keinoin.

Nämä tehtävät koostuivat aseettomista sotilaallisista tarkkailijoista ja kevyesti aseistetuista joukkoista, joilla oli ensisijaisesti seuranta-, raportointi- ja luottamusta lisääviä tehtäviä.

Kaksi ensimmäistä YK: n lähettämää rauhanturvaoperaatiota olivat YK: n rauhanturvajärjestö (UNTSO) ja YK: n sotilaallinen tarkkailijaryhmä Intiassa ja Pakistanissa (UNMOGIP). Molemmat operaatiot, jotka jatkavat toimintaansa tähän päivään asti, olivat esimerkki havainto- ja seurantatyypistä, ja niiden vahvuudet olivat alhaiset sadat. YK: n armeijan tarkkailijat olivat aseettomia.

Varhaisin aseellinen rauhanturvaoperaatio oli ensimmäinen YK: n hätäjoukko (UNEF I), joka lähetettiin menestyksekkäästi vuonna 1956 Suezin kriisin ratkaisemiseksi.

Vuonna 1988 YK: n rauhanturvaajille myönnettiin Nobelin rauhanpalkinto. Tuolloin Nobelin komitea mainitsi, että ”rauhanturvajoukot ovat panostaneet merkittävästi yhden YK: n perusperiaatteen toteuttamiseen. Maailmanjärjestöllä on siten ollut tärkeämpi rooli maailman asioissa ja siihen on panostettu kasvavalla luottamuksella. ”

Kylmän sodan jälkeinen nousu

Kylmän sodan päätyttyä YK: n rauhanturvaamisen strategiset puitteet muuttuivat dramaattisesti.

YK on siirtänyt ja laajentanut kenttäoperaatioitaan "perinteisistä" operaatioista, joihin liittyy sotilashenkilöstön yleisesti havainnointitehtäviä, monimutkaisiin "moniulotteisiin" yrityksiin. Näiden moniulotteisten tehtävien tarkoituksena oli varmistaa kattavien rauhansopimusten täytäntöönpano ja auttaa perustamaan kestävä rauha.

Myös konfliktien luonne on muuttunut vuosien varrella. YK: n rauhanturvaamista, joka alun perin kehitettiin valtioiden välisen konfliktin ratkaisemiseksi, sovellettiin yhä enemmän valtioiden sisäisiin konflikteihin ja sisällissotaan.

YK: n rauhanturvaajia pyydettiin yhä useammin suorittamaan monenlaisia ​​monimutkaisia ​​tehtäviä, auttamalla kestävien hallintoinstituutioiden rakentamisessa, ihmisoikeuksien seurantaan, turvallisuusalan uudistamiseen, entisten taistelijoiden aseistariisuntaan, kotiuttamiseen ja sopeuttamiseen.

Vaikka armeija oli edelleen useimpien rauhanturvaoperaatioiden selkäranka, rauhanturvaamisella oli nyt monia kasvoja, kuten:

  • Järjestelmänvalvojat
  • Ekonomistit
  • Oikeudelliset asiantuntijat
  • Kaivosmiehet
  • Vaalitarkkailijat
  • Ihmisoikeusvalvojat
  • Siviili- ja hallintoasiantuntijat
  • Humanitaariset työntekijät
  • Viestintä- ja julkisen tiedon asiantuntijat

1989-1994: Määrä kasvaa nopeasti

Kylmän sodan päätyttyä rauhanturvaoperaatioiden määrä kasvoi nopeasti. Turvallisuusneuvosto hyväksyi uuden yksimielisyyden ja yhteisen tarkoituksensa mukaisesti yhteensä 20 uutta operaatiota vuosina 1989-1994, mikä nosti rauhanturvaajien määrän 11 ​​000: sta 75 000: een.

  • Auta toteuttamaan monimutkaisia ​​rauhansopimuksia
  • Vakauttaa turvallisuustilanne
  • Järjestä uudelleen armeija ja poliisi
  • Valitse uusia hallituksia ja rakenna demokraattisia instituutioita.

1990-luvun puoliväli: uudelleenarviointi

Aiempien operaatioiden yleinen menestys nosti odotuksia YK: n rauhanturvaamiselle sen kykyä ylittää. Tämä oli erityisen totta 1990 -luvun puolivälissä tilanteissa, joissa turvallisuusneuvosto ei kyennyt valtuuttamaan riittävän vankkoja valtuuksia tai tarjoamaan riittäviä resursseja.

Operaatiot perustettiin tilanteissa, joissa aseet eivät olleet vielä hiljenneet, esimerkiksi entisen Jugoslavian - YK: n puolustusvoimat (UNPROFOR), Ruanda - YK: n Ruandan avustusoperaatio (UNAMIR) ja Somalia - YK: n operaatio Somaliassa II (UNOSOM II) ), jossa ei ollut rauhaa.

Nämä kolme korkean profiilin rauhanturvaoperaatiota arvosteltiin, koska rauhanturvaajat kohtasivat tilanteita, joissa sotivat osapuolet eivät noudattaneet rauhansopimuksia tai joissa rauhanturvaajille ei annettu riittävästi resursseja tai poliittista tukea. Kun siviiliuhrit kasvoivat ja vihollisuudet jatkuivat, YK: n rauhanturvaamisen maine kärsi.

1990-luvun alun ja puolivälin vastoinkäymiset johtivat siihen, että turvallisuusneuvosto rajoitti uusien rauhanturvaoperaatioiden määrää ja aloitti itsetutkistusprosessin estääkseen tällaisten epäonnistumisten toistumisen.

Pääsihteeri tilasi riippumattoman tutkimuksen [S/1999/1257] Yhdistyneiden kansakuntien toimista Ruandan kansanmurhan aikana 1994 ja antoi yleiskokouksen pyynnöstä kattavan arvion [A/54/549] 1993-1995 tapahtumat Srebrenicassa entisessä Jugoslaviassa. Myös YK: n vetäytymistä Somaliasta johtaneet olosuhteet tutkittiin huolellisesti [S/1995/231].

Sillä välin YK: n rauhanturvaajat jatkoivat pitkäaikaisia ​​operaatioita Lähi-idässä, Aasiassa ja Kyproksella.

Koska kriisit jatkuvat useissa maissa ja alueilla, YK: n rauhanturvaamisen keskeinen rooli vahvistettiin pian painokkaasti. Neuvosto hyväksyi 1990 -luvun toisella puoliskolla uudet YK -operaatiot

  • Angola - YK: n Angolan tarkastusoperaatio III (UNAVEM III) ja YK: n tarkkailijaoperaatio Angolassa (MONUA)
  • Bosnia ja Hertsegovina - YK: n operaatio Bosnia ja Hertsegovinassa (UNMIBH)
  • Kroatia - YK: n luottamuksen palautusoperaatio Kroatiassa (UNCRO), YK: n siirtymäkauden hallinto Itä -Slavoniassa, Baranja ja Länsi -Sirmium (UNTAES) ja YK: n siviilipoliisin tukiryhmä (UNPSG)
  • Pohjois -Makedonia - YK: n ennaltaehkäisevät joukot (UNPREDEP)
  • Guatemala - YK: n tarkastusoperaatio Guatemalassa (MINUGUA)
  • Haiti - YK: n tukitoimisto Haitissa (UNSMIH) YK: n siirtymäoperaatio Haitissa (UNTMIH) ja YK: n siviilipoliisioperaatio Haitissa (MIPONUH).

Kohti 2000 -lukua: uusia toimintoja, uusia haasteita

Vuosisadan vaihteessa YK ryhtyi laajaan harjoitukseen tutkiakseen 1990 -luvun rauhanturvaamisen ja uudistusten toteuttamisen haasteita. Tavoitteena oli vahvistaa kykyämme hallita ja ylläpitää tehokkaasti kenttätoimintaa.

YK: ta pyydettiin suorittamaan entistä monimutkaisempia tehtäviä ymmärtämällä paremmin YK: n rauhanturvaamisen rajat ja mahdollisuudet. Tämä alkoi vuonna 1999, kun YK toimi sekä Kosovon hallinnoijana entisessä Jugoslaviassa - YK: n väliaikainen hallintooperaatio Kosovossa (UNMIK) että Itä -Timorissa (nykyinen Itä -Timor) - YK: n siirtymäkauden hallinto Itä -Timorissa (UNTAET), joka oli itsenäistymässä Indonesiasta.

Turvallisuusneuvosto perusti seuraavina vuosina myös suuria ja monimutkaisia ​​rauhanturvaoperaatioita useissa Afrikan maissa:

  • Burundi - YK: n operaatio Burundissa (ONUB)
  • Tšad ja Keski -Afrikan tasavalta - YK: n operaatio Keski -Afrikan tasavallassa ja Tšadissa (MINURCAT)
  • Norsunluurannikko - YK: n operaatio Norsunluurannikolla (UNOCI)
  • Kongon demokraattinen tasavalta - YK: n järjestöoperaatio Kongon demokraattisessa tasavallassa (MONUC) ja YK: n järjestön vakautusoperaatio Kongon demokraattisessa tasavallassa (MONUSCO)
  • Eritrea/Etiopia - YK: n operaatio Etiopiassa ja Eritreassa (UNMEE)
  • Liberia - YK: n operaatio Liberiassa (UNMIL)
  • Sierra Leone - YK: n operaatio Sierra Leonessa (UNAMSIL)
  • Sudan - YK: n operaatio Sudanissa (UNMIS) maan eteläosassa ja Afrikan unionin ja YK: n hybridioperaatio Darfurissa (UNAMID) Darfurissa), YK: n Abyei: n väliaikaiset turvallisuusjoukot (UNISFA) ja YK: n operaatio Etelä -Sudanin tasavallassa (UNMISS)
  • Syyria - YK: n valvontaoperaatio Syyriassa (UNSMIS).

Rauhanturvaajat palasivat myös jatkamaan elintärkeitä rauhanturva- ja rauhanrakennusoperaatioita, joissa hauras rauha oli hajonnut, Haitin YK: n vakautusoperaatiossa Haitissa (MINUSTAH) ja hiljattain itsenäisessä Itä -Timorin -YK: n integroidussa operaatiossa Itä -Timorissa (UNMIT).

Vuosisadan ensimmäisellä vuosikymmenellä YK: n rauhanturvaaminen oli venytetty kuin koskaan ennen, ja sitä kehotettiin yhä enemmän käyttämään syrjäisiin, epävarmoihin toimintaympäristöihin ja epävakaisiin poliittisiin yhteyksiin.

Rauhanturvaamisella oli monenlaisia ​​haasteita, mukaan lukien haasteet suurimpien, kalleimpien ja yhä monimutkaisempien tehtävien suorittamisessa, haasteet suunnitella ja toteuttaa toteuttamiskelpoisia siirtymästrategioita tehtävissä, joissa on saavutettu tietty vakaus, sekä haasteita valmistautua epävarmaan tulevaisuuteen ja joukko vaatimuksia.

Toukokuuhun 2010 mennessä YK: n rauhanturvaaminen oli saavuttanut vakautusvaiheen. Määrät olivat ensimmäistä kertaa vuosikymmeneen alkaneet laskea hieman, kun joukkoja vähennettiin YK: n järjestön vakautusoperaatiossa Kongon demokraattisessa tasavallassa (MONUSCO) ja YK: n operaatio Keski -Afrikan tasavallassa ja Tšadissa peruutettiin (MINURCAT) vuoden 2010 lopussa.

Nykyhetki

Nykyään hieman yli 110 000 sotilas-, poliisi- ja siviilihenkilöstöä palvelee tällä hetkellä 14 rauhanturvaoperaatiota.

Kuitenkin henkilöstön väheneminen ja rauhanturvaoperaatiot välivuosina eivät missään tapauksessa osoita, että YK: n kohtaamat haasteet vähenevät. Uusien konfliktien ilmaantuminen paikallisten ja alueellisten rajojen ulkopuolelle osoittaa, että kenttätehtävien kysynnän odotetaan jatkuvan suurena ja rauhanturvaaminen on edelleen yksi YK: n monimutkaisimmista operatiivisista tehtävistä.

Lisäksi rauhanturvaoperaatioiden poliittinen monimutkaisuus ja niiden toimeksiantojen laajuus, myös siviilipuolella, ovat edelleen erittäin laajat. On vahvoja viitteitä siitä, että tietyt erikoisominaisuudet - mukaan lukien poliisi - ovat erityisen suuressa kysynnässä tulevina vuosina.

Tämän päivän moniulotteinen rauhanturvaaminen helpottaa edelleen poliittista prosessia, suojelee siviilejä, avustaa entisten taistelijoiden aseistariisuntaa, kotiuttamista ja uudelleenkotoutumista, tukee vaalien järjestämistä, suojelee ja edistää ihmisoikeuksia ja auttaa palauttamaan oikeusvaltion.

Rauhanturvaaminen on aina ollut erittäin dynaamista ja kehittynyt uusien haasteiden edessä.

Lokakuussa 2014 YK: n pääsihteeri perusti 17 jäsenen korkean tason riippumattoman YK: n rauhanoperaatioiden paneelin arvioimaan kattavasti YK: n rauhanoperaatioiden tilaa ja tulevaisuuden uusia tarpeita. Kuten tiedetään, HIPPO -raportti julkaistiin kesäkuussa 2015, ja se sisältää keskeisiä suosituksia rauhanoperaatioiden etenemisestä. Syyskuussa 2015 pääsihteeri antoi oman raporttinsa näiden suositusten täytäntöönpanosta ja rauhanoperaatioiden tulevaisuudesta.

Jos haluat saada lisää yleiskatsausta käynnissä olevista operaatioistamme, nykyisestä strategisesta kontekstista ja painopisteistä sekä rauhanturvaamisen nykyisistä haasteista, tutustu entisen rauhanturvaoperaatioiden apulaispääsihteerin 20. lokakuuta 2016 antamiin lausuntoihin yleiskokouksen neljännelle komitealle, Hervé Ladsous ja kenttäoperaatioiden apulaispääsihteeri Atul Khare.


Sotilaalliset resurssit: Sotahistoria

Amerikan armeijan naiset - Matka jatkuu
Keskustelu naisten panoksesta asepalvelukseen.

Oppaat ja hakemistot: Sotahistoria
Tämä Virginian kirjaston sivusto tarjoaa pääsyn digitaalisiin asiakirjoihin Yhdysvaltain vallankumouksen ja Persianlahden sodan välisistä sodista.

Yhdysvaltain ulkomaisten joukkojen käyttötapaukset, 1798-2013
Tässä kongressin tutkimuspalvelun julkaisussa, jota isännöi Yhdysvaltain tiedemiesten liitto (FAS), "luetellaan satoja tapauksia, joissa Yhdysvallat on käyttänyt asevoimiaan ulkomailla sotilaallisen konfliktin tai mahdollisen konfliktin tilanteissa tai muuna kuin normaalina rauhan aikana luettelee tapauksia, joissa Yhdysvallat on käyttänyt asevoimiaan ulkomailla konfliktitilanteessa tai mahdollisessa konfliktissa. "

Sotahistorian resurssit
Laaja kokoelma linkkejä tietoihin kaikista sotahistorian näkökohdista.

"Yleiskatsaus asevelvollisuuteen liittyvistä arkistojen arkistoista"
Tämä Trevor Planten kirjoittama artikkeli ilmestyi syksyn 2002 numerossa Prologi. Siinä kuvataan, miten löydetään esivanhemman ja#146: n asepalvelustietue.

"Presidentti ylipäällikkönä"
Ominaisuusartikkeli NARA ’s Tapahtumakalenteri Kahlil Chism korostaa presidenttejä, jotka ovat joutuneet käyttämään toimivaltaansa ylipäällikkönä sodan puhkeamisen aikana.

SIPRI -sotilasmenotietokanta
Tukholman kansainvälinen rauhan tutkimuslaitos (SIPRI) "tarjoaa sotilasmenotietoja maittain" vuodesta 1988 lähtien.

Puolustusministeriö

Puolustusministeriö
Yhdysvaltain puolustusministeriön virallinen sivusto. Siirry Tietoja puolustusministeriöstä saadaksesi tietoja DOD ’: n tehtävästä, organisaatiosta, puolustusvirastojen luetteloista, historiasta ja usein kysytyistä kysymyksistä.

Yhdysvaltain puolustusministeriö: Julkaisut
Sisältää nykyiset tiedotteet, raportit ja julkaisuarkiston. Tarjoaa myös linkkejä muihin julkaisulähteisiin.

Ilmailuhistoria

Lentopaikka: Ensimmäisen maailmansodan ässät ja lentokoneet
Sisältää ensimmäisen maailmansodan ässien elämäkertoja sekä tietoja lentokoneista ja heidän taisteluistaan.

Ilmavoimat
Yhdysvaltain ilmavoimien virallinen sivusto.

Ilmavoimien historiallinen tutkimuslaitos
AFHRA on ilmavoimien historiallisten asiakirjojen arkisto. "Se koostuu nykyään yli 70 000 000 sivusta, jotka on omistettu palvelun historialle."

Ilmayliopiston kirjasto
Luettelo ilmailuun liittyvistä bibliografioista. Katso Great Warrior Leader/Thinkers -verkkosivulta kuuluisia lentolehtisiä.

Yhdysvaltain ilmavoimien kansallismuseo
Museo sijaitsee Wright-Pattersonin ilmavoimien tukikohdassa, Daytonissa, Ohiossa.

Tuskegee Airmen -arkisto
"Tuskegee Airmen -arkiston tarkoituksena on kerätä ja säilyttää osana kansallista työtä Tuskegee Airmenin historia, joka rikkoi afrikkalaisamerikkalaisten ja muiden vähemmistöjen sotilasilmailun kilpailuesteen." Sijaitsee Kalifornian yliopiston Riverside Libraries -kirjastossa.

Naislentäjät AAF: ssä, 1941-1944
Armeijan ilmavoimien historiallisen toimiston tutkimus armeijan ilmavoimien kanssa toisen maailmansodan aikana lentäneistä naisista.

Armeijan historia

Armeijan julkaisutoimisto
Virallinen sivusto, joka linkittää armeijan julkaisuihin, mukaan lukien hallinnolliset osastojen julkaisut ja lomakkeet, oppi- ja koulutusjulkaisut, tekniset ja laitteistojulkaisut, tekniset julkaisut ja lääketieteelliset julkaisut.

Sotaosaston paperit, 1784-1800
Vuonna 1800 tulipalossa tuhoutuneet sotaministeriön tiedostot on palautettu arkistoista valtakunnallisesti ja ne ovat nyt saatavilla täysin haettavissa olevassa digitaalisessa tietokannassa.

"Tutkimuspalvelu Yhdysvaltain armeijassa Filippiinien kapinan aikana"
Artikkeli NARA ’s -julkaisussa, Prologi, Trevor K. Plante, NARA: n rekistereistä armeijan jäsenistä, jotka palvelivat Filippiineillä 1899-1902 kestäneessä sodassa.

Yhdysvaltain armeijan sotahistoriallinen keskus
Tärkeä resurssi sotilastutkijoille.

Yhdysvaltain armeijan perintö- ja koulutuskeskus (USAHEC)
USAHEC on Yhdysvaltain armeijan sotakoulun instituutti, joka on omistettu Yhdysvaltain armeijan tutkimukselle.

Merivoimat, merijalkaväki ja rannikkovartiosto

Afrikkalaisamerikkalainen laivaston kokemus
Sisältää valokuvia, elämäkertoja ja "Mielenkiintoisia lukuja".

"Mustat miehet laivastonsinisessä sisällissodan aikana"
Laivaston mustien osallistujien historia sisällissodan aikana. Artikkeli NARA -julkaisusta, Prologi, kirjoittanut Joseph P.Reidy.

DoD USS Colen komission raportti
Raportti komissiosta, joka on muodostettu raportoimaan Yhdysvaltojen politiikan ja käytäntöjen parannuksista Yhdysvaltojen kauttakulkevia joukkoja vastaan ​​tehtyjen terrori -iskujen estämiseksi, häiritsemiseksi ja lieventämiseksi.

Nopeat hyökkäykset ja boomerit: Sukellusveneet kylmässä sodassa
Smithsonian ’s American History Museumin sukellusveneiden historiaa käsittelevä sivusto

Haze Grey & amp käynnissä
Sivusto, joka on omistettu laivastolle ja aluksille. Sisältää sanakirjan American Naval Fighting Ships (DANFS)

Merivoimien historian ja kulttuuriperinnön komento
Tämä toimisto on "vastuussa Yhdysvaltain merivoimien historian ja perinnön säilyttämisestä, analysoinnista ja levittämisestä".

Naval War College -katsaus
Aikakauslehti Naval War Collegesta. Näytä nykyinen ongelma tai selaa aiempia ongelmia.Hakemisto saatavilla artikkeleille vuodesta 1948 tähän päivään.

Laivasto
Yhdysvaltain laivaston virallinen sivusto.

Yhdysvaltain rannikkovartioston historioitsijan toimisto
Säilyttää Yhdysvaltain rannikkovartioston ja sitä edeltävien virastojen perinnön: tulojenleikkauspalvelun, hengenpelastuspalvelun, majakkapalvelun, navigointitoimiston ja höyrylaivojen tarkastuspalvelun.

Yhdysvaltain merijalkaväki
Yhdysvaltain merijalkaväen virallinen verkkosivusto.

Yhdysvaltain merijalkaväen historiaosasto
Historiaosasto säilyttää Yhdysvaltain merijalkaväen virallisen historian.

"Yhdysvaltain merijalkaväki nyrkkeilijän kapinassa"
Artikkeli NARA -julkaisusta, Prologi, kirjoittanut Trevor K. Plante.

Tämä sivu on tarkistettu viimeksi 15. elokuuta 2016.
Ota yhteyttä, jos sinulla on kysymyksiä tai kommentteja.


Viralliset historiat

Memorial on sponsoroinut Australian virallisia sotahistorioita sen perustamisesta lähtien. Australian hallitukset ovat tilanneet tänä aikana neljä erillistä virallisten sotahistorioiden sarjaa, yhden kullekin suurimmista konflikteista, joihin Australia on osallistunut: kaksi maailmansotaa ja kylmän sodan konfliktit Koreassa ja Kaakkois-Aasiassa. Vuonna 2004 liittohallitus hyväksyi viidennen virallisen historian kirjoittamisen rauhanturvaamisesta ja kylmän sodan jälkeisistä operaatioista.

Viralliset historiat ovat "virallisia" siinä mielessä, että ne ovat hallituksen tilaamia kansallisena ennätyksenä Australian osallistumisesta tiettyihin konflikteihin. Virallisilla historioitsijoilla on rajoittamaton pääsy suljettuihin ajanjaksoihin ja turvaluokiteltuihin hallituksen asiakirjoihin. Australian viralliset sotahistoriat sisältävät kirjoittajien omia tulkintoja ja tuomioita eivätkä noudata mitään virallista tai hallituksen linjaa.

Teokset ovat ensimmäinen julkaistu virallinen tieto Australian osallistumisesta sotaan. Ne ovat yksityiskohtainen, kronologinen tallenne kaikista palveluista ja konfliktiteattereista. Ne ovat korvaamaton voimavara tutkijoille kaikilla tasoilla tutkijasta tavalliseen lukijaan. Viralliset sotahistoriat ovat kestävä kansallinen ennätyksemme, joka tarjoaa kattavan, arvovaltaisen ja helposti saatavilla olevan kuvan Australian sotakokemuksesta.

Huomaa: Vain ensimmäisen ja toisen maailmansodan viralliset historiat ovat saatavilla täällä digitaalisessa muodossa. Pääset tutustumaan Korean sodan, Kaakkois-Aasian konfliktien tai rauhanturvaamisen ja kylmän sodan jälkeisten operaatioiden virallisiin historioihin käymällä Memorialin lukusalissa.


POLITIIKAN LYHYT #54

Tämä kirjanpito tekee selväksi, että Yhdysvallat joko käytti tai harkitsi sotilaallista voimaa lukemattomissa olosuhteissa ja eri tarkoituksiin. Todellisia tai mahdollisia interventioita tapahtui lähes kaikilla maailman alueilla, ja niihin sisältyi rangaistushyökkäyksiä, pakottavia tai pakottavia hyökkäyksiä, pelotteita, ennaltaehkäiseviä ja ennaltaehkäiseviä iskuja, rauhanturvaamista, rauhanrakentamista ja kansakunnan rakentamista. Näiden toimenpiteiden koko, kustannukset ja vaikutus vaihtelivat yhtä laajalti. Tämän poliittisen yhteenvedon tarkoituksena on tehdä yhteenveto niistä kokemuksista, jotka olisi pitänyt oppia näistä kokemuksista.

Ilmatehon rajat

Ilmavoimat voivat saavuttaa monia asioita, mutta eivät kaikkea. Kuuden viikon intensiivinen pommitus Irakia ja Irakin joukkoja ei voinut vapauttaa Kuwaitia vuosina 1990–1991 Persianlahden konfliktin aikana, ja se kesti myös 100 tuntia maasotaa. Ilmavoimat voivat valmistaa taistelukentän, mutta eivät voi hallita sitä. Kosovo painotti siihen liittyvää rajoitusta, vaikka ilmakehän pommitukset noin yhdentoista viikon aikana auttoivat suostuttelemaan Slobodan Milosevicin hyväksymään Naton ehdot, näyttää ilmeiseltä, että maavoimien käyttöönotolla oli suurempi vaikutus. Siitä huolimatta kauhistuttavia asioita tapahtui siviileille paikan päällä, kun käytettiin vain ilmavoimia: tuhannet viattomat ihmiset menettivät henkensä ja sadat tuhannet menettivät kotinsa ja joutuivat pakolaisiksi. Lopulta Kosovo ei ollut vain yksi, vaan kaksi sotaa: ilmasota, jota hallitsi Nato ja maasota, jota hallitsivat Serbian armeija ja puolisotilaalliset joukot.

Ilmavoimat olisivat voineet saavuttaa enemmän Kosovossa, jos Nato ja Clintonin hallinto olisivat noudattaneet joitain perinteisiä ohjeita sotilaallisen voiman tehokkaasta käytöstä. Viive voi tehdä kaikista toimenpiteistä monimutkaisempia ja kalliimpia. Epäröinti on ymmärrettävää, kun kyseessä ovat vain humanitaariset huolenaiheet, koska kotimaisen ja kansainvälisen tuen jakaminen ilman ylivoimaista syytä on paljon vaikeampaa. Mutta viivästyminen vaatii myös hintaa tuhlaamalla mahdollisuuden toimia ennaltaehkäisevästi ja vähemmän voimalla. Kosovossa ilmavoimien käyttäminen aikaisemmin lokakuun 1998 sopimuksen tukkumyyntirikkomuksen jälkeen-jossa Serbia sopi tulitauosta, Kosovon joukkojen rajoittamisesta ja kansainvälisestä seurannasta-olisi varmasti osoittautunut tehokkaammaksi.

Aiheeseen liittyviä kirjoja

Terrorismi ja Yhdysvaltain ulkopolitiikka

Ei sitoumuksia

Valmistautuminen tulevaisuuteen

Päättäväisyys on melkein aina parempi kuin asteittaisuus. Tässäkin tapauksessa Kosovo ei ollut poikkeus. Alkaen suhteellisen vaatimattomasta tahdista heikensi Naton toiminnan psykologisia ja poliittisia vaikutuksia, se antoi myös Serbialle lähes vapaat kädet saavuttaa tavoitteensa maavoimien avulla. Toimenpiteet lisävahinkojen välttämiseksi, joita Naton eurooppalaiset jäsenet vaativat, estävät operaatioita ja rajoittavat niiden hyödyllisyyttä. Kun kaikki asiat ovat tasa -arvoisia, on parempi erehtyä liikaa kuin liian vähän voimaa. Tämä pätee lentokampanjoihin - kontrasti Kosovon väliintulon ja operaation Desert Storm avauspäivien välillä tuskin voisi olla suurempi - samoin kuin maalla tai yhdessä. Yhdysvaltojen valmiuksia Somaliassa ei koskaan lisätty operaation ’ laajentuessa vuoden 1993 alussa, kun taas ensimmäinen yritys käyttää voimaa Haitissa - lokakuussa 1993 tehty päätös lähettää vain 200 Yhdysvaltain ja Kanadan sotilasta, minkä jälkeen päätös vetää heidät pois kun väkijoukot mellakoivat rannalla - päättyi nöyryytykseen Yhdysvaltoja kohtaan.

Osa Kosovossa kohdatuista ongelmista liittyi suoraan päätökseen käyttää ilmavoimaa yksin eikä yhdessä maavoimien kanssa. On totta, että amerikkalaisten edut Kosovossa olivat vähemmän tärkeitä ja että amerikkalaisten ja heidän valittujen edustajiensa vakuuttaminen tarpeesta tehdä suuria uhreja, myös uhreja, ei olisi ollut helppoa. Mutta Clintonin hallinto ei koskaan yrittänyt. Tuloksena on, että pelkällä lentotoiminnalla ei saavutettu yhtä Yhdysvaltojen ja Naton itselleen asettamista päätavoitteista: Kosovon kansan suojelua. Voiman suojelu uhrien välttämiseksi voi olla ja sen pitäisi olla huomio - mutta ei ainoa.

Silti on tärkeää tehdä ero sen välillä, mikä osoittautui lopulta pakotusvoiman onnistuneeksi soveltamiseksi Kosovossa ja sen epäonnistumiseen Irakissa vuonna 1998. Ensimmäisessä tapauksessa merkittävää ilmavoimaa käytettiin avoimella tavalla . Hyökkäysten lopettamisen ehto oli selvä: Milosevicin täytyi täyttää tietyt vaatimukset. Samaan aikaan Naton oli oltava valmis pysymään kurssillaan, kunnes hän tapasi heidät. Tällainen pakottaminen on siten riskialtista väliintulomuotoa, koska se siirtää aloitteen kohteelle, jonka on päätettävä, jatketaanko vai tehdäänkö kompromisseja. Pakottaminen kuitenkin selventää tarkoitusta, koska se yhdistää intervention tiettyyn tavoitteeseen.


Siirtymä

Vuonna 1837, Andrew Jackson ja Martin Van Buren ajoi yhdessä vaunussa Capitoliin avajaisia ​​varten, ensimmäistä kertaa lähtevä presidentti liittyi seuraajaansa. "Olemme odottaneet sitä nyt, mutta emme valitettavasti tänä vuonna", sanoi virkaanastujaishistorioitsija Jim Bendat. "Tämä on tärkeä symbolinen hetki osoittaa, että vanha ja uusi voivat tulla toimeen, vaikka he olisivat eri puolueessa."

Presidentin, jonka toimikausi päättyy, ei tarvitse osallistua avajaisiin. Vuonna 1801, John Adams tuli ensimmäinen presidentti, joka vältti seuraajansa, tässä tapauksessa Thomas Jeffersonin, vannomista. Kuukausien ajan julistettuaan valheellisesti vuoden 2020 vaalien varastamisen, Presidentti Donald J. Trump ilmoitti, ettei hän osallistu herra Bidenin avajaisiin.


Ennätyksellinen Yhdysvaltain armeijan budjetti

Kuunnellakseen republikaanien ehdokkaiden keskustelua viime viikolla voisi ajatella, että presidentti Obama olisi pudottanut Yhdysvaltain sotilasbudjettia ja jättänyt maamme puolustuskyvyttömäksi. Mikään ei voinut olla kauempana merkistä. Obaman ulkopolitiikassa on todellisia heikkouksia, mutta aseiden ja sodan rahoituksen puute ei ole yksi niistä. Presidentti Obama on itse asiassa ollut vastuussa Yhdysvaltain suurimmasta sotilasbudjetista toisen maailmansodan jälkeen, kuten on hyvin dokumentoitu Yhdysvaltain puolustusministeriön vuosittaisessa vihreässä kirjassa.

Alla olevassa taulukossa verrataan Pentagonin keskimääräisiä vuosibudjetteja jokaisen presidentin aikana Trumanin jälkeen käyttäen "vakiintuneita dollarin" lukuja FY2016 Green Bookista. Käytän samoja inflaatiokorjattuja lukuja tässä artikkelissa varmistaakseni, että vertaan aina "omenoita omenoihin". Nämä luvut eivät sisällä VA: n, CIA: n, sisäisen turvallisuuden, energia-, oikeus- tai osavaltion osastojen sotilasmenoja eivätkä korkoja aiemmista sotilasmenoista, jotka yhdessä nostavat Yhdysvaltain militarismin todelliset kustannukset noin 1,3 biljoonaan dollariin vuodessa tai yksi kolmastoista Yhdysvaltain taloudesta.

Obama FY2010-15 663,4 miljardia dollaria vuodessa
Bush Jr FY2002-09* $ 634.9 "" "
Clinton FY1994-2001 $ 418.0 "" "
Bush Sr FY1990-93 513,4 $ "" "
Reagan FY1982-89 565,0 dollaria "" "
Carter FY1978-81 $ 428.1 "" "
Ford FY1976-77 $ 406.7 "" "
Nixon FY1970-75 $ 441.7 "" "
Johnson FY1965-69 527,3 dollaria "" "
Kennedy FY1962-64 $ 457.2 "" "
Eisenhower FY1954-61 $ 416.3 "" "
Truman FY1948-53 375,7 dollaria "" "

*Ei sisällä 80 miljardin dollarin lisäystä, joka lisättiin FY2009: een Obaman aikana.

Yhdysvaltain armeija saa anteliaamman rahoituksen kuin muut kymmenen maailman suurinta armeijaa yhteensä (Kiina, Saudi -Arabia, Venäjä, Iso -Britannia, Ranska, Japani, Intia, Saksa ja Etelä -Korea). Ja kuitenkin, huolimatta viimeisten 15 vuoden kaaoksesta ja väkivallasta, republikaanien ehdokkaat näyttävät unohtavan vaarat, joita yksi maa voi käyttää niin massiivisella ja suhteettomalla sotilaallisella voimalla.

Demokraattien puolella edes senaattori Bernie Sanders ei ole sanonut, kuinka paljon hän leikkaa sotilasmenoja. Mutta Sanders äänestää säännöllisesti näitä ennätyksellisiä sotilasbudjetteja koskevia valtuutuslaskuja vastaan ​​ja tuomitsee tämän resurssien tukkumyynnin todellisista inhimillisistä tarpeista ja vaatii, että sodan pitäisi olla "viimeinen keino".

Sandersin äänet hyökkäämään Jugoslaviaan vuonna 1999 ja Afganistaniin vuonna 2001, kun taas YK: n peruskirjassa kielletään tällainen yksipuolinen voimankäyttö, herättävät huolestuttavia kysymyksiä siitä, mitä hän tarkoittaa "viimeisenä keinona". Kuten hänen avustajansa Jeremy Brecher kysyi Sandersilta eroavassa kirjeessään Jugoslavian äänestyksestä: "Onko sotilaallisella väkivallalla moraalista rajaa, johon olet valmis osallistumaan tai jota haluat tukea? Missä tämä raja on? Ja kun tämä raja on saavutettu, mihin toimiin aiot ryhtyä? " Monet amerikkalaiset ovat innokkaita kuulemaan Sandersin täsmentävän johdonmukaisen sitoutumisen rauhaan ja aseidenriisuntaan vastaamaan hänen sitoutumistaan ​​taloudelliseen oikeudenmukaisuuteen.

Kun presidentti Obama astui virkaansa, kongressiedustaja Barney Frank kehotti välittömästi vähentämään sotilasmenoja 25%. Sen sijaan uusi presidentti sai 80 miljardin dollarin täydennyksen vuoden 2009 talousarvioon Afganistanin sodan kärjistymisen rahoittamiseksi, ja hänen ensimmäinen täysi sotilasbudjetinsa (FY2010) oli 761 miljardia dollaria, 3,4 miljardin dollarin sisällä toisen maailmansodan jälkeisestä 764,3 miljardin dollarin ennätyksestä. Presidentti Bush vuonna 2008.

Kestävän puolustuksen työryhmä, jonka kongressiedustaja Frank ja kahdenväliset kongressin jäsenet tilasivat vuonna 2010, vaati 960 miljardin dollarin leikkauksia suunnitellusta sotilasbudjetista seuraavan 10 vuoden aikana. Jill Stein Vihreistä ja Rocky Anderson Oikeuspuolueesta vaativat 50%: n leikkausta Yhdysvaltain sotilasmenoissa vuoden 2012 presidentinvaalikampanjoissaan. Tämä vaikuttaa ensi silmäyksellä radikaalilta, mutta vuoden 2012 talousarvion 50 prosentin leikkaus olisi ollut vain 13 prosentin leikkaus siitä, mitä presidentti Clinton käytti vuonna 1998.

Clintonin 399 miljardin dollarin sotilasbudjetti vuonna 1998 oli lähin, kun tulimme ymmärtämään "rauhan osinkoa", joka luvattiin kylmän sodan lopussa. Mutta se ei edes rikkonut kylmän sodan 393 miljardin dollarin perustasoa, joka oli asetettu Korean sodan (FY1954) ja Vietnamin sodan (FY1975) jälkeen. Nykymaailman suurelta osin tunnistamaton tragedia on se, että annoimme "rauhanjaon" voittaa sen, mitä puolustusvaihtoehtoja koskevan hankkeen Carl Conetta kutsuu "vallanjakoksi", sotilaallisten ja teollisten etujen haluksi hyödyntää Neuvostoliitto vahvistaakseen Yhdysvaltojen maailmanlaajuisen armeijan.

"Valtaosinkon" voitto "rauhanosinkosta" johtui historian tehokkaimmista omista eduista. Mutta jokaisessa vaiheessa oli vaihtoehtoja sotaan, aseiden tuotantoon ja maailmanlaajuiseen sotilaalliseen laajentumiseen.

Senaatin budjettivaliokunnan kuulemistilaisuudessa joulukuussa 1989 entinen puolustusministeri Robert McNamara ja apulaispääsihteeri Lawrence Korb, demokraatti ja republikaani, todistivat, että 1990 -luvun 542 miljardin dollarin Pentagonin budjettia voitaisiin leikata puoleen seuraavan 10 vuoden aikana, jotta saisimme uusi kylmän sodan jälkeisen perusarvon sotilasbudjetti on 270 miljardia dollaria, 60% vähemmän kuin presidentti Obama on käyttänyt ja 20% pienempi kuin mitä Jill Stein ja Rocky Anderson vaativat.

Ensimmäistä Persianlahden sotaa vastustettiin merkittävästi - 22 senaattoria ja 183 edustajaa äänesti sitä vastaan, mukaan lukien Sanders - mutta ei tarpeeksi pysäyttämään marssi sotaan. Sodasta tuli malli tuleville Yhdysvaltojen johtamille sodille ja se toimi markkinointinäytönä Yhdysvaltain uuden sukupolven aseille. Hoidettuaan yleisöä loputtomiin pommitusten videoihin "älykkäistä pommeista", jotka tekevät "kirurgisia iskuja", Yhdysvaltain virkamiehet myönsivät lopulta, että tällaiset "tarkkuusaseet" olivat vain 7% Irakia satavista pommeista ja ohjuksista. Loput olivat hyvää vanhanaikaista matto-pommitusta, mutta irakilaisten joukkoteurastus ei ollut osa markkinointikampanjaa. Pommitusten loputtua yhdysvaltalaiset lentäjät määrättiin lentämään suoraan Kuwaitista Pariisin ilmatäyttelyyn, ja seuraavat kolme vuotta asettivat uusia ennätyksiä Yhdysvaltain aseviennille.

Presidentit Bush ja Clinton leikkaivat merkittävästi sotilasmenojaan vuosina 1992-1994, mutta vähennykset supistuivat 1-3 prosenttiin vuodessa vuosina 1995-1998 ja talousarvio alkoi jälleen nousta vuonna 1999. Samaan aikaan Yhdysvaltain virkamiehet suunnittelivat uusia järkeilyjä Yhdysvaltain armeija luo ideologisen perustan tuleville sodille. Testaamattomat ja erittäin kyseenalaiset väitteet siitä, että Yhdysvaltojen aggressiivisempi voimankäyttö olisi voinut estää Ruandan kansanmurhan tai sisällissodan Jugoslaviassa, ovat sittemmin perustelleet voimankäytön muualla, lähes katastrofaalisin tuloksin. Uuskonservatiivit menivät vielä pidemmälle ja väittivät, että kylmän sodan jälkeisen vallanjaon ottaminen oli välttämätöntä Yhdysvaltojen turvallisuuden ja vaurauden kannalta 2000-luvulla.

Sekä humanitaaristen väliintulijoiden että uuskonservatiivien väitteet olivat emotionaalisia vetoomuksia amerikkalaisen psyyken eri kannoille, joita johtivat ja edistävät voimakkaat ihmiset ja instituutiot, joiden ura ja intressit olivat sidoksissa sotilaalliseen teollisuuskompleksiin. Humanitaariset väliintulijat vetosivat amerikkalaisten haluun olla voimavara maailmassa. Kuten Madeleine Albright kysyi Colin Powellilta: "Mitä järkeä on saada tämä upea armeija, josta puhut aina, jos emme voi käyttää sitä?" Toisaalta neokonit pelasivat monien amerikkalaisten saarisuutta ja turvattomuutta väittääkseen, että maailman on hallittava Yhdysvaltain sotilaallista voimaa, jos haluamme säilyttää elämäntapamme.

Clintonin hallinto punoi monet näistä väitteistä Yhdysvaltain maailmanlaajuisen sotilaallisen laajennuksen suunnitelmaksi vuoden 1997 Quadrennial Defense Review -julkaisussaan. QDR uhkasi Yhdysvaltojen sotilaallisen voiman yksipuolista käyttöä, joka rikkoi selvästi YK: n peruskirjaa, puolustaakseen Yhdysvaltojen "elintärkeitä" etuja kaikkialla maailmassa, mukaan lukien "estämällä vihamielisen alueellisen koalition syntyminen" ja "varmistamalla esteettömän pääsyn avaimiin" markkinat, energiahuollot ja strategiset resurssit. "

Sikäli kuin he ovat tietoisia valtavasta sotilasmenojen kasvusta vuodesta 1998 lähtien, useimmat amerikkalaiset yhdistäisivät sen Yhdysvaltojen sotiin Afganistanissa ja Irakissa sekä huonosti määriteltyyn "terrorismin vastaiseen sotaan". Mutta Carl Conettan tutkimus osoitti, että vuosina 1998–2010 vain 20% Yhdysvaltain sotilashankintoista ja RDT & amp; amp; Vuoden 2010 lehdessään Kuriton puolustus, Conetta havaitsi, että hallituksemme oli käyttänyt 1,15 biljoonaa dollaria ylimääräistä Clintonin vuoden 1998 perustasoa korkeammalle tasolle menoista, jotka eivät liity sen nykyisiin sotiin.

Suurin osa lisävaroista, 640 miljardia dollaria, käytettiin uusiin aseisiin ja varusteisiin (hankinta + RDT ja ampE vihreässä kirjassa). Uskomatonta, että tämä oli yli kaksinkertainen 290 miljardiin dollariin, jonka armeija käytti uusiin aseisiin ja laitteisiin sotiin, joita se todellisuudessa taisteli. Ja leijonanosa ei ollut armeijalle, vaan ilmavoimille ja laivastolle.

Poliittista vastustusta on esitetty F-35-sotakoneelle, jota aktivistit ovat kutsuneet "budjetin syöneeksi koneeksi" ja jonka mahdolliset kustannukset on arvioitu 1,5 biljoonaa dollaria 2400 koneelle. Mutta laivaston hankinta-, RDT- ja ampE -budjetit kilpailevat ilmavoimien kanssa.

General Dynamicsin entisen toimitusjohtajan Lester Crownin poliittinen suojelus nuorelle poliitikolle nimeltä Barack Obama, jonka hän tapasi ensimmäisen kerran vuonna 1989 Chicagon asianajotoimistossa, jossa Obama oli harjoittelijana, on toiminut perheyrityksen hyväksi. Sen jälkeen kun Obama voitti presidentin kauden, Lesterin poika James ja miniänsä Paula Illinoisin varainkeruutuoleina ja neljänneksi suurimpana niputtajana valtakunnallisesti, General Dynamicsin osakekurssi on noussut 170% ja viimeisin vuosikertomus julisti vuoden 2014 kaikkien aikojen kannattavimmaksi vuoteen, huolimatta siitä, että Pentagonin hankinnat sekä RDT- ja ampE -menot ovat vähentyneet yhteensä 30% vuoden 2009 jälkeen.

Vaikka General Dynamics myy vähemmän Abrams -tankeja ja panssaroituja ajoneuvoja sen jälkeen, kun Yhdysvallat on vetänyt suurimman osan joukkoistaan ​​Irakista ja Afganistanista, sen merijärjestelmäosasto voi paremmin kuin koskaan. Merivoimat lisäsivät Virginia -luokan sukellusveneiden ostoja yhdestä kahteen vuodessa vuonna 2012 2 miljardilla dollarilla. Se ostaa yhden uuden Arleigh Burke -luokan hävittäjän vuodessa vuoteen 2022 mennessä 1,8 miljardilla dollarilla (Obama palautti ohjelman uudelleen osana ohjuspuolustussuunnitelmaansa), ja vuoden 2010 talousarvio antoi General Dynamicsille sopimuksen kolmen uuden Zumwalt -luokan hävittäjän rakentamisesta 3,2 miljardilla dollarilla 10 miljardia dollaria, jotka on jo käytetty tutkimukseen ja kehitykseen. Tämä tapahtui huolimatta siitä, että Yhdysvaltain laivaston tiedottaja kutsui Zumwaltia "laivaksi, jota et tarvitse", koska se on erityisen altis potentiaalisten vihollisten kehittämille uusille alusten vastaisille ohjuksille. General Dynamics on myös yksi Yhdysvaltojen suurimmista pommien ja ampumatarvikkeiden valmistajista, joten se hyötyy valtavasti Yhdysvaltojen pommituksista Irakissa ja Syyriassa.

Carl Conetta selittää Yhdysvaltojen yksipuolisen aseiden rakentamisen seurauksena kurin puutteesta ja sotilaallisten suunnittelijoiden epäonnistumisesta tehdä vaikeita valintoja siitä, millaisia ​​sotia he valmistautuvat taistelemaan tai mitä joukkoja ja aseita he saattavat tarvita. Mutta tämä valtava kansallinen investointi on perusteltua Yhdysvaltain virkamiesten mielessä sillä, mitä he voivat käyttää näillä voimilla. Rakentamalla kaikkien aikojen kalleimman ja tuhoisimman sotakoneen, suunnittelemalla sen kykeneväksi uhkaamaan tai hyökkäämään melkein ketään vastaan ​​missä tahansa ja perustellen sen olemassaolon uusconin ja humanitaarisen intervention ideologian yhdistelmällä, Yhdysvaltain virkamiehet ovat luoneet vaarallisia harhakuvitelmia sen luonteesta. armeija. Kuten historioitsija Gabriel Kolko varoitti vuonna 1994, "luonnostaan ​​vaarallisista ja irrationaalisista vaihtoehdoista ja päätöksistä ei tule pelkästään uskottavia, vaan ainoita virallisia piirejä, jotka ovat mahdollisia sodasta ja diplomatiasta."

Sotilaallisen voiman käyttö on lähinnä tuhoisaa. Sota -aseet on suunniteltu vahingoittamaan ihmisiä ja rikkomaan asioita. Kaikki kansat väittävät rakentavansa ja ostavansa niitä vain puolustaakseen itseään ja kansaansa muiden aggressiota vastaan. Ajatus siitä, että sotilaallisen voiman käyttö voi koskaan olla voima hyväksi, voi parhaimmillaan koskea muutamia hyvin harvinaisia ​​poikkeustilanteita, joissa rajoitettu mutta päättäväinen voimankäyttö on lopettanut olemassa olevan konfliktin ja johtanut palautumiseen rauhasta. Yleisempi tulos voiman käytöstä tai lisääntymisestä on aiheuttaa enemmän kuolemaa ja tuhoa, polttoainekestävyyttä ja laajempaa epävakautta. Näin on tapahtunut kaikkialla, missä Yhdysvallat on käyttänyt voimaa vuodesta 2001 lähtien, mukaan lukien välitys- ja salaiset operaatiot Syyriassa ja Ukrainassa.

Näyttää siltä, ​​että olemme tulossa täyteen ympyrään, jotta voimme jälleen kerran tunnustaa militarismin vaarat ja niiden Yhdysvaltojen johtajien ja diplomaattien viisauden, jotka olivat tärkeässä roolissa YK: n peruskirjan, Geneven yleissopimusten, Kellogg Briandin sopimuksen ja suuren osan olemassa olevien puitteiden laatimisessa. kansainvälinen laki. Nämä sopimukset ja yleissopimukset perustuivat isovanhempiemme kokemukseen, jonka mukaan maailma, jossa sota oli sallittu, ei ollut enää kestävä. Niinpä he olivat omistautuneet mahdollisimman suuressa määrin sodan kieltämiseen ja lopettamiseen sekä ihmisten suojeluun kaikkialla sodan kauhilta perusihmisoikeutena.

Kuten presidentti Carter sanoi Nobelin luennossaan vuonna 2002, "sota voi joskus olla välttämätön paha. Mutta riippumatta siitä, kuinka tarpeellista, se on aina paha, ei koskaan hyvä." Yhdysvaltojen viimeaikainen politiikka on ollut traaginen kokeilu sodan pahan uudelleen normalisoimiseksi. Tämä kokeilu on epäonnistunut syvästi, mutta on vielä paljon tehtävää rauhan palauttamiseksi, vahinkojen korjaamiseksi ja Yhdysvaltojen sitouttamiseksi uudelleen oikeusvaltioon.

Jos verrataan Yhdysvaltain sotilasmenoja maailmanlaajuisiin sotilasmenoihin, voimme nähdä, että kun Yhdysvallat leikkasi sotilasbudjettiaan kolmanneksella vuosina 1985–1998, muu maailma seurasi esimerkkiä ja myös maailmanlaajuiset sotilasbudjetit laskivat kolmanneksella vuosina 1988–1998. 1998. Mutta kun Yhdysvallat käytti biljoonia dollareita aseisiin ja sotaan vuoden 2000 jälkeen ja kasvatti osuuttaan maailmanlaajuisista sotilasmenoista 38 prosentista 48 prosenttiin vuoteen 2008 mennessä, sekä liittolaiset että mahdolliset viholliset vastasivat jälleen luonteeltaan. Yhdysvaltain sotilasbudjetin nousu 92 prosentilla vuoteen 2008 mennessä johti 65 prosentin nousuun maailmanlaajuisissa sotilasmenoissa vuoteen 2011 mennessä.

Yhdysvaltain propaganda esittelee Yhdysvaltojen aggression ja sotilaallisen laajentumisen turvallisuuden ja vakauden voimana. Todellisuudessa juuri Yhdysvaltain militarismi on ajanyt maailmanlaajuista militarismia, ja Yhdysvaltojen johtamat sodat ja salatut toimet ovat synnyttäneet toissijaisia ​​konflikteja ja riistäneet miljoonilta ihmisiltä turvallisuuden ja vakauden maassa toisensa jälkeen. Mutta aivan kuten diplomatia ja rauhanrakentaminen Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton välillä johti 33%: n laskuun maailmanlaajuisissa sotilasmenoissa 1990 -luvulla, Yhdysvaltojen uusi sitoutuminen rauhaan ja aseidenriisuntaan saisi myös koko maailman rauhallisemmalle tielle.

Diplomatiassaan Kuuban ja Iranin kanssa ja ilmeisessä valmiudessaan vihdoin vastata Venäjän diplomatiaan Syyriaa ja Ukrainaa kohtaan presidentti Obama näyttää oppineen joitakin tärkeitä opetuksia väkivallasta ja kaaoksesta, jonka hän ja presidentti Bush ovat valjastaneet maailmalle. Anteliain suojelija, jonka sotilaallinen teollisuuskompleksi on koskaan tuntenut, saattaa vihdoin etsiä diplomaattisia ratkaisuja politiikansa aiheuttamiin kriiseihin.


Perhe

Mary Ball Washington

Mary Ball Washington (s. Noin 1707 - k. 1789) tunnetaan ensisijaisesti George Washingtonin äitinä.

  • Amerikan esivanhemmat
  • Syntyperä
  • Ball -perhe
  • Betty Washington Lewis
  • Bushrod Washington
  • Charles Washington (1738-1799) Uusi
  • Vaakuna
  • Custisin perhe
  • Eleanor & quot; Nelly & quot; Parke Custis
  • Elizabeth Parke Custisin laki
  • Fairfaxin perhe
  • Fanny Bassett
  • Kenttä Lewis
  • George Washington
  • George Washington Parke Custis
  • Howell Lewis
  • John Augustine Washington III
  • John Parke Custis
  • Lawrence Lewis
  • Lawrence Washington
  • Martha Parke Custis
  • Martha Parke Custis Peter
  • Martha Washington
  • Mary Ball Washington
  • Vanhemmuus
  • Popes Creek
  • Robert Lewis
  • William Augustine Washington

Historian 35 suurinta puhetta

Nämä kuuluisat puheet nostivat sydämiä pimeinä aikoina, antoivat toivoa epätoivoon, hienostivat ihmisten luonnetta, innoittivat rohkeita saavutuksia, antoivat rohkeutta väsyneille, kunnioittivat kuolleita ja muuttivat historian kulkua.

Miten olemme laatineet tämän luettelon?

Suuressa puheessa on kolme osaa: tyyli, sisältö ja vaikutus.

Tyyli: Suuri puhe on rakennettava mestarillisesti. Parhaat puhujat ovat sekä kirjoitetun että puhutun sanan mestareita ja luovat sanojen avulla tekstejä, jotka ovat kauniita sekä kuultaviksi että luettaviksi.

Aine: Puhe voi olla kukkainen ja karismaattisesti esitetty, mutta silti siitä puuttuu todellinen sisältö. Suuren oratorion on keskityttävä kelvolliseen teemaan, ja sen on vedottava yleisön hienoimpiin arvoihin ja ihanteisiin ja innostettava niitä.

Vaikutus: Suuri puhe pyrkii aina vakuuttamaan yleisön jostakin tosiasiasta tai ideasta. Parhaat puheet muuttavat sydämen ja mielen ja näyttävät yhtä paljastavilta useita vuosikymmeniä tai vuosisatoja poistettuna kuin silloin, kun ne pidettiin ensimmäisen kerran.

  • 1. Theodore Roosevelt, "Amerikan kansalaisuuden velvollisuudet"
  • 2. Winston Churchill, "Me taistelemme rannoilla"
  • 3. Lou Gehrig, "Farewell to Baseball Address"
  • 4. Demosthenes, "Kolmas filippiläinen"
  • 5. Johtaja Joseph, "Antautumispuhe"
  • 6. John F. Kennedy, "Avajaispuhe"
  • 7. Ronald Reagan, "Osoite kansalle Challengerissa"
  • 8. "Aleksanteri Suuren puhe"
  • 9. William Wilberforce, "Poistopuhe"
  • 10. Theodore Roosevelt, "Muck-rake-mies"
  • 11. Franklin Delano Roosevelt, "Ensimmäinen avajaispuhe"
  • 12. Charles de Gaulle, "Valitus 18. kesäkuuta"
  • 13. Sokrates, "anteeksipyyntö"
  • 14. George Washington, "eroamispuhe"
  • 15. Mahatma Gandhi, "Lopeta Intia"
  • 16. Winston Churchill, "Heidän hienoin tunti"
  • 17. William Faulkner, "Nobelin palkintopuhe"
  • 18. Dwight D.Eisenhower, "Farewell Address"
  • 19. Marcus Tullius Cicero, "Ensimmäinen toiminta Catiliinia vastaan"
  • 20. Ronald Reagan, "Huomautuksia Brandenburgin portilla"
  • 21. Perikles, "Hautajaispuhe"
  • 22. Kenraali Douglas MacArthur, "Farewell Address to Congress"
  • 23. Theodore Roosevelt, "Voima ja säädyllisyys"
  • 24. Abraham Lincoln, "2. avajaispuhe"
  • 25. Patrick Henry: "Anna minulle vapaus tai anna minulle kuolema!"
  • 26. Ronald Reagan, "D-Day 40th Anniversary"
  • 27. John F. Kennedy, "Päätös mennä kuuhun"
  • 28. Frederick Douglass, "Mitä orjalle on neljäs heinäkuu?"
  • 29. Kenraali Douglas MacArthur, "Velvollisuus, kunnia, maa"
  • 30. Theodore Roosevelt, "Kansalaisuus tasavallassa"
  • 31. Winston Churchill, "Veri, hiki ja kyyneleet"
  • 32. Franklin Delano Roosevelt, "Pearl Harborin osoite kansalle"
  • 33. Jeesus Kristus, "Vuorisaarna"
  • 34. Martin Luther King Jr., "Minulla on unelma"
  • 35. Abraham Lincoln, "Gettysburgin osoite"

1. Theodore Roosevelt, "Amerikan kansalaisuuden velvollisuudet"

26. tammikuuta 1883 Buffalo, New York

Koska New Yorkin kokoonpanomiehenä toimiessaan, TR: n puhe "Amerikan kansalaisuuden velvollisuuksista" käsitteli sekä teoreettisia syitä, miksi jokaisen miehen pitäisi osallistua politiikkaan, että käytännön keinoja palvella tässä ominaisuudessa. Roosevelt loukkasi niitä, jotka antoivat itsensä politiikasta, koska he olivat liian kiireisiä, jokaisen velvollisuus oli käyttää aikaa hyvän hallituksen ylläpitämiseen.

Arvokas ote:

Tietysti tietyssä mielessä miehen hyvän kansalaisen olemisen ensimmäinen olennainen tekijä on hänen omistamansa kotihyveet, joista ajattelemme, kun kutsumme miestä painavalla adjektiivilla miehekäs. Kukaan mies ei voi olla hyvä kansalainen, joka ei ole hyvä aviomies ja hyvä isä, joka ei ole rehellinen suhteissaan muihin miehiin ja naisiin, uskollinen ystävilleen ja peloton vihollistensa edessä, jolla ei ole ääntä sydäntä, tervettä mieltä ja tervettä kehoa, sillä mikään huomio siviilitehtäviin ei pelasta kansaa, jos kotielämä on heikentynyt tai jos puuttuu töykeitä sotilaallisia hyveitä, jotka yksinään voivat varmistaa maan aseman maailmassa. Vapaassa tasavallassa ihanteellisen kansalaisen on oltava halukas ja kykenevä ottamaan aseita lipun puolustamiseksi, aivan kuten ihanteellisen kansalaisen on oltava monien terveiden lasten isä. Kilpailun on oltava vahva ja voimakas, sen on oltava hyvien taistelijoiden ja hyvien kasvattajien rotu, muuten sen viisaus tulee tyhjäksi ja sen hyve on tehoton, eikä makeutta ja herkkyyttä, ei rakkautta ja arvostusta kauneuteen taiteessa tai kirjallisuudessa, ei kyky rakentaa aineellista hyvinvointia voi mahdollisesti sovittaa suurten virillisten hyveiden puutteen.

Mutta tämä on aiheeni ulkopuolella, sillä haluan puhua Yhdysvaltain kansalaisen asenteesta kansalaiselämässä. Tässä maassa pitäisi olla aksiomaattista, että jokaisen miehen on käytettävä kohtuullinen osa ajastaan ​​velvollisuuksiensa täyttämiseen yhteisön poliittisessa elämässä. Kenelläkään ei ole oikeutta luopua poliittisista velvollisuuksistaan ​​minkäänlaisissa nautinto- tai liiketoimintaperusteissa, ja vaikka tällainen väistyminen voidaan antaa anteeksi pienissä siivouksissa, se on täysin anteeksiantamatonta niissä, joiden keskuudessa se on yleisintä-ihmisissä, joiden olosuhteet antavat heille mahdollisuuden vapautta elämän taistelussa. Sikäli kuin yhteisö kasvaa ajattelemaan oikein, se kasvaa myös pitämään sitä nuorta miestä, joka välttää velvollisuutensa valtiota kohtaan rauhan aikana, vain yhden asteen huonommaksi kuin mies, joka näin välttelee sitä sodan aikana . Suuri osa liike -elämässä olevista miehistämme tai nuorista miehistämme, jotka ovat taipuvaisia ​​nauttimaan elämästä (koska heillä on täydellinen oikeus, jos he eivät uhraa muita asioita nautinnon vuoksi), pikemminkin luopuvat hyvistä kansalaisista, jos he jopa äänestäminen, mutta äänestäminen on heidän tehtävänsä vähiten, mitään voiton arvoista ei koskaan saavuteta ilman vaivaa. Et voi enää saada vapautta ilman pyrkimystä ja kärsimystä sen puolesta kuin voit voittaa menestystä pankkiirina tai lakimiehenä ilman työtä ja vaivaa, ilman nuoruuden kieltämistä ja valmiuden ja valppauden osoittamista keski-iässä. Ihmiset, jotka sanovat, ettei heillä ole aikaa osallistua politiikkaan, sanovat yksinkertaisesti olevansa sopimattomia asumaan vapaassa yhteisössä.

2. Winston Churchill, "Taistelemme rannoilla"

4. kesäkuuta 1940 House of Commons, Lontoo

Winston Churchill, yksi 1900 -luvun suurimmista puhujista, oli mielenkiintoisella tavalla, kuten Demosthenes ja muut suuret puhujat ennen häntä, syntynyt puhevaikeudella, jota hän työskenteli, kunnes se ei enää estänyt häntä. Tätä ei voisi ikinä arvata kuullessani Churchillin vahvan ja rauhoittavan äänen, joka nostaisi Britannian pimeimpinä aikoina.

Ranskan taistelun aikana liittoutuneiden joukot erotettiin joukkoista etelään Saksan tunkeutumisesta ja loukkaantuivat vaarallisesti Dunkerkin sillanpäähän. Toukokuun 26. päivänä näiden joukkojen evakuointi tukkumyynnillä, nimeltään "Operaatio Dynamo", alkoi. Evakuointi oli hämmästyttävä ponnistus-RAF piti Luftwaffen loitolla, kun taas tuhansia aluksia, sotilaallisista hävittäjistä pieniin kalastusaluksiin, käytettiin 338 000 ranskalaisen ja brittiläisen joukon kuljettamiseen turvallisuuteen, paljon enemmän kuin kukaan oli ajatellut mahdolliseksi. Churchill puhui 4. kesäkuuta alahuoneessa ja antoi raportin, jossa juhlittiin "ihmeellistä vapautusta" Dunkirkissa ja samalla pyrittiin lieventämään liian ruusuista näkemystä siitä, mikä oli kokonaisuudessaan "valtava sotilaallinen katastrofi".

Arvokas ote:

Olen itse täysin vakuuttunut siitä, että jos kaikki tekevät velvollisuutensa, jos mitään ei jätetä huomiotta, ja jos tehdään parhaita järjestelyjä, kuten niitä tehdään, me osoitamme jälleen kerran kykymme puolustaa saarimme kotia, ajaa ulos sodan myrsky, ja elää tyrannian uhka, tarvittaessa vuosia, tarvittaessa yksin. Joka tapauksessa yritämme tehdä niin. Tämä on Hänen majesteettinsa hallituksen päätös-jokainen heistä. Se on parlamentin ja kansakunnan tahto. Britannian keisarikunta ja Ranskan tasavalta, jotka liittyvät toisiinsa ja tarpeessaan, puolustavat kuolemaansa alkuperäistä maaperää ja auttavat toisiaan kuin hyvät toverit. Vaikka suuret Euroopan alueet ja monet vanhat ja kuuluisat valtiot ovat joutuneet tai saattavat joutua Gestapon ja kaiken natsivallan vastenmielisen laitteen valtaan, emme liputa tai epäonnistu. Jatkamme loppuun asti, taistelemme Ranskassa, taistelemme merillä ja valtamerillä, taistelemme kasvavalla luottamuksella ja kasvavalla voimalla ilmassa, puolustamme saariamme, olipa hinta mikä tahansa, taistella rannoilla, taistella laskeutumisalueilla, taistella pelloilla ja kaduilla, taistella kukkuloilla, joita emme koskaan luovuta, ja vaikka tämä saari, jota en hetkeäkään usko, tai suuri osa siitä oli alistettu ja nälkäinen, niin valtakuntamme meren takana, Britannian laivaston aseistama ja vartioima, jatkaisi taistelua, kunnes Jumalan hyvällä ajalla Uusi maailma, kaikella voimallaan ja voimallaan, astuu vanhojen pelastamiseen ja vapauttamiseen.

3. Lou Gehrig, ”Farewell to Baseball Address”

4. heinäkuuta 1939 Yankee Stadium

Näytti siltä, ​​että Lou Gehrigin valoisa ura jatkuisi ikuisesti. Yankee ensimmäinen baseman ja ihmeellinen slugger sai lempinimen Iron Horse hänen kestävyydestään ja sitoutumisestaan ​​peliin. Valitettavasti hänen ennätyksensä pelata 2130 peräkkäistä peliä päättyi, kun 36 -vuotiaana Gehrig sairastui lamauttavaan tautiin, joka nyt kantaa hänen nimeään. 4. heinäkuuta 1939 jenkit pitivät seremonian joukkuetoverinsa ja ystävänsä kunnioittamiseksi. He vetäytyivät Gehrigin numeroon, puhuivat hänen suuruudestaan ​​ja antoivat hänelle erilaisia ​​lahjoja, kylttejä ja palkintoja. Kun Gehrig lopulta puhui väkijoukolle, hän ei käyttänyt tilaisuutta hölmistyä säälissä. Sen sijaan hän puhui asioista, joista oli kiitollinen ja kuinka onnekas kaveri hän oli.

Fanit, kahden viime viikon aikana olette lukeneet huonosta taukosta, jonka sain. Silti pidän itseäni onnekkaimpana ihmisenä maan päällä. Olen ollut pallopuistoissa seitsemäntoista vuoden ajan, enkä ole koskaan saanut faneilta muuta kuin ystävällisyyttä ja kannustusta.

Katso näitä suuria miehiä. Kuka teistä ei pitäisi uransa kohokohtana seurustella heidän kanssaan edes yhden päivän?

Toki olen onnekas. Kukapa ei pitäisi kunniana tuntea Jacob Ruppertia - myös baseballin suurimman imperiumin rakentajaa Ed Barrowa - viettää seuraavat yhdeksän vuotta tuon ihanan pienen kaverin Miller Hugginsin kanssa - sitten viettää seuraavat yhdeksän vuotta sen kanssa erinomainen johtaja, älykäs psykologian opiskelija - tämän päivän paras baseball -manageri, Joe McCarthy!

Toki olen onnekas. Kun New York Giants, joukkue, jonka antaisit voittaa oikean kätesi, ja päinvastoin, lähettää sinulle lahjan, se on jotain! Kun kaikki kenttävartijat ja valkeat takit pojat muistavat sinut palkinnoilla, se on jotain.

Kun sinulla on upea anoppi, joka on kanssasi riidoissa omaa tytärtään vastaan, se on jotain. Kun sinulla on isä ja äiti, jotka työskentelevät koko elämänsä, jotta voit saada koulutuksen ja rakentaa kehosi, se on siunaus! Kun sinulla on vaimo, joka on ollut voimatorni ja osoittanut enemmän rohkeutta kuin olitkaan kuvitellut, se on hienointa mitä tiedän.

Joten lopetan sanomalla, että minulla olisi voinut olla kova tauko - mutta minulla on hirveän paljon elää!

4. Demosthenes, "Kolmas filippiläinen"

342 eaa. Ateena, Kreikka

Demosthenes, valtiomies ja puhuja, rakasti kaupunkivaltiotaan Ateenaa. Hän vaalia sen elämäntapaa ja runsaita vapauksia. Ja hän uskoi seisovansa vahvasti kaikkia vastaan, jotka saattavat yrittää loukata näitä etuja. Valitettavasti hänen intohimonsa jakoivat harvoin hänen ateenalaiset. Makedonian Filippus II teki rohkeampia ja rohkeampia hyökkäyksiä Kreikan niemimaalle, mutta Ateenan kansa vaikutti olevan apaattisessa hämmennyksessä. Demosthenes käytti vuosien ajan voimakkaita puhujataitojaan yrittäessään herättää kansalaiset unesta käsittämään Filipin välittömän vaaran. Kun Philip eteni Traakiaan, ateenalaiset kutsuivat kokouksen keskustelemaan siitä, ottaako lopulta huomioon suuren puhujan neuvot. Demosthenes oli kyllästynyt siihen, että veljensä ottivat vapauden ja ateenalaisen elämäntavan itsestäänselvyytenä, ja hän kehotti heitä rohkeasti nousemaan ja ryhtymään toimiin. Hänen kiihottavan puheensa jälkeen kokoelma huusi: "aseisiin! Aseisiin!"

Arvokas ote:

Vakuutan teille juhlallisesti tätä kohtaloa, että pelkään teidän puolestanne, kun tulee aika, jolloin teette laskelmanne ja ymmärrätte, että mitään ei voida enää tehdä. Älkää koskaan löytäkö itsenne, Ateenan miehet, tällaiseen asemaan! Kuitenkin joka tapauksessa oli parempi kuolla kymmenentuhatta ihmistä kuin tehdä mitään orjuudesta Filippusta kohtaan [tai uhrata joku niistä, jotka puhuvat sinun hyväksesi]. Oreusilaiset saivat jaloa korvausta siitä, että he olivat uskoneet Filippuksen ystäville ja heittivät Eufrauksen syrjään! Ja jalo korvaus Eretrian demokratialle, lähettäjienne karkottamisesta ja Cleitarchukselle antautumisesta! He ovat orjia, ruoskittuja ja teurastettuja! Hän osoitti jaloa armoa olyntialaisille, jotka valitsivat Lasthenesin komentaakseen ratsuväkeä ja karkottivat Apollonidesin! On hulluutta ja pelkuruutta vaalia tällaisia ​​toiveita, antaa tietä pahoille neuvoille, kieltäytyä tekemästä mitään, mitä sinun pitäisi tehdä, kuunnella vihollisen asian puolustajia ja kuvitella, että asut siinä mahtava kaupunki, josta ei käy mitään haittaa, tapahtuipa mitä tahansa.

5. Johtaja Joseph, "Antautumispuhe"

5. lokakuuta 1877 Montanan alue

Vuonna 1877 armeija ilmoitti, että päällikön Josephin ja hänen Nez Percen heimonsa oli siirryttävä varaukseen Idahossa tai saatava kosto. Päällikkö Joseph halusi välttää väkivaltaa ja kannatti rauhaa ja yhteistyötä. Mutta heimotoverit olivat eri mieltä ja tappoivat neljä valkoista miestä. Tietäessään nopean vastahyökkäyksen tulevan Joseph ja hänen kansansa alkoivat matkustaa Kanadaan toivoen saavansa armahduksen. Heimo matkusti 1700 mailia taistellessaan takaa -ajavaa Yhdysvaltain armeijaa matkan varrella. Vakavissa olosuhteissa ja viiden päivän taistelun jälkeen päällikkö Joseph antautui kenraali Nelson A.Miles 5. lokakuuta 1877 Montanan alueen Bear Paw -vuorilla, vain 40 mailin päässä Kanadan rajalta. Päällikkö tiesi olevansa kuolleen rodun viimeinen, ja antautumisen hetki oli sydäntäsärkevä.

Kerro kenraali Howardille, että tunnen hänen sydämensä. Mitä hän kertoi minulle aiemmin, minulla on se sydämessäni. Olen kyllästynyt taistelemaan. Päällikkömme tapetaan Katsoolasi on kuollut, Ta Hool Hool Shute on kuollut. Vanhat miehet ovat kaikki kuolleet. Nuoret miehet sanovat kyllä ​​tai ei. Hän, joka johti nuoria miehiä, on kuollut. On kylmä, eikä meillä ole peittoja, joita pienet lapset jäädyttävät kuoliaaksi. Minun kansani, osa heistä, on paennut kukkuloille, eikä heillä ole huopia eikä ruokaa. Kukaan ei tiedä missä he ovat - ehkä jäädyttäen kuoliaaksi. Haluan, että minulla on aikaa etsiä lapsiani ja nähdä kuinka monta heistä löydän. Ehkä löydän heidät kuolleiden joukosta. Kuulkaa minua, päälliköt! Olen väsynyt, sydämeni on sairas ja surullinen. Sieltä, missä aurinko nyt seisoo, en taistele enää ikuisesti.

6. John F. Kennedy, ”Avajaispuhe”

20. tammikuuta 1961 Washington, DC

Nuori, komea ja lumoava perhe, John F. Kennedy ilmentää uutta optimismia, joka oli merkinnyt sodanjälkeistä vuosikymmentä. 20. tammikuuta 1961 Kennedy vannoi virkansa Yhdysvaltojen 35. presidenttinä. Hän oli Yhdysvaltojen historian nuorin presidentti, hän oli ensimmäinen 1900 -luvulla syntynyt mies, joka toimi kyseisessä virassa. Kuunnellessaan avajaispuhettaan kansakunta tunsi uuden aikakauden ja "uuden rajan" avautuvan.

Arvokas ote:

Voimmeko muodostaa näitä vihollisia vastaan ​​suuren ja maailmanlaajuisen liiton, pohjoisen ja etelän, idän ja lännen, joka voi taata hedelmällisemmän elämän koko ihmiskunnalle? Liitytkö tähän historialliseen pyrkimykseen?

Maailman pitkän historian aikana vain muutamille sukupolville on myönnetty rooli puolustaa vapautta sen suurimman vaaran hetkellä. En välttele tätä vastuuta - olen tyytyväinen siihen. En usko, että kukaan meistä vaihtaisi paikkoja muiden ihmisten tai minkään muun sukupolven kanssa. Energia, usko, omistautuminen, jonka tuomme tähän pyrkimykseen, valaisee maamme ja kaikki sitä palvelevat - ja tulen hehku voi todella valaista maailman.

Ja niin, kollegani amerikkalaiset: älkää kysykö, mitä maanne voi tehdä puolestanne - kysy mitä voit tehdä maasi hyväksi.

Maailman kansalaiset: älkää kysykö, mitä Amerikka tekee puolestanne, vaan mitä voimme yhdessä tehdä ihmisten vapauden puolesta.

7. Ronald Reagan, "Osoite kansalle Challengerissa"

28. tammikuuta 1986 Washington, D.C.

Tammikuun 28. päivänä 1986 miljoonat amerikkalaiset, monet heistä koululaisia, jotka tarkkailivat luokkahuoneen pöydiltä, ​​virittyivät näkemään seitsemän amerikkalaista, mukaan lukien Christa McAuliffe, 37 -vuotias opettaja ja ensimmäinen "siviili -astronautti", nousemaan avaruuteen. sukkula Challenger. Vain 73 sekuntia myöhemmin sukkula kului tulipallossa. Kaikki seitsemän kyydissä ollutta menehtyivät. Nämä olivat amerikkalaisten astronauttien ensimmäiset kuolemat lennon aikana, ja valtio oli järkyttynyt ja murheellinen tragediasta. Vain muutama tunti katastrofin jälkeen presidentti Ronald Reagan siirtyi radioon ja radioaaltoihin kunnioittaen näitä "pioneereja" ja tarjoten lohtua ja varmuutta heliseville ihmisille.

Arvokas ote:

Olemme tottuneet ihmeisiin tällä vuosisadalla. On vaikea häikäistä meitä. Mutta Yhdysvaltojen avaruusohjelma on tehnyt sitä 25 vuoden ajan. Olemme tottuneet ajatukseen avaruudesta ja ehkä unohdamme, että olemme vasta alkaneet. Olemme edelleen edelläkävijöitä. He, Challenger -miehistön jäsenet, olivat edelläkävijöitä.

Ja haluan sanoa jotain Amerikan koululaisille, jotka seurasivat sukkulan lentoonlähetystä. Tiedän, että sitä on vaikea ymmärtää, mutta joskus tällaisia ​​kivuliaita asioita tapahtuu. Se kaikki on osa etsintä- ja etsintäprosessia. Se on osa mahdollisuuden käyttämistä ja ihmisen näköalojen laajentamista. Tulevaisuus ei kuulu heikkohermoisille, vaan rohkeille. Challenger -miehistö veti meidät tulevaisuuteen, ja seuraamme heitä jatkossakin.

Challenger -avaruussukkulan miehistö kunnioitti meitä tavallaan, jolla he elivät. Emme koskaan unohda heitä emmekä viimeksi, kun näimme heidät tänä aamuna, kun he valmistautuivat matkalle ja heiluttivat hyvästit ja 'luiskahtivat maan surulliset siteet' koskettamaan Jumalan kasvoja.

8. "Aleksanteri Suuren puhe"

326 eaa. Hydaspes -joki, Intia

Vuonna 335 eaa. Aleksanteri Suuri aloitti kampanjansa entisten Kreikan kaupunkien valloittamiseksi ja valtakuntansa laajentamiseksi. Kymmenen vuoden voittamattomien taistelujen jälkeen Aleksanteri hallitsi valtakuntaa, johon kuuluivat Kreikka, Egypti ja valtava Persian valtakunta.

Se ei riittänyt Xanderille. Hän päätti jatkaa valloitusta Intiaan. Mutta kymmenen vuoden taistelujen ja kotoa poissaolon jälkeen hänen miehiltään puuttui halua osallistua toiseen taisteluun, etenkin kuningas Porusin ja hänen armeijansa kaltaista vastustajaa vastaan. Alexander käytti puhekykyään, jonka hän oli kehittänyt opiskellessaan Aristotelesen johdattaakseen miehiään motivaatioon, jota he tarvitsivat jatkaa, taistella ja voittaa.

Arvokas ote:

En olisi voinut syyttää sinua siitä, että menetit ensimmäisenä sydämeni, jos minä, komentajasi, en olisi osallistunut uuvuttaviin marsseihisi ja vaarallisiin kampanjoihisi, olisi ollut luontevaa, jos olisit tehnyt kaiken työn vain muiden puolesta saadaksesi palkinnon . Mutta näin ei ole. Te ja minä, herrat, olemme jakaneet työn ja jakanneet vaarat, ja palkinto kuuluu meille kaikille. Valloitettu alue kuuluu sinulle riveistäsi, sen hallitsijat on jo valittu, ja suurin osa sen aarteista siirtyy sinun käsiisi, ja kun koko Aasia on ohitettu, minä todellakin menen pidemmälle kuin pelkkä tyydytys tavoitteistamme: äärimmäinen toiveet rikkauksista tai vallasta, joita jokainen teistä vaalii, ylitetään paljon, ja jokainen, joka haluaa palata kotiin, saa mennä joko kanssani tai ilman minua. Saan ne, jotka pysyvät, kateellisina palaaville.

9. William Wilberforce, "Poistopuhe"

12. toukokuuta 1789 Lontoon alahuone

Kun William Wilberforce, Britannian parlamentin jäsen, kääntyi kristinuskoon, hän alkoi hartaasti pyrkiä uudistamaan pahuutta, jonka hän löysi itsestään ja ympäröivästä maailmasta. Yksi päivän räikeistä moraalikysymyksistä oli orjuus, ja kun hän oli lukenut aiheesta ja tavannut orjuuden vastaisia ​​aktivisteja, Wilberforce vakuutti, että Jumala kutsui häntä kuolemanrangaistukseksi. Wilberforce päätti keskittyä orjakaupan lopettamiseen eikä itse orjuuteen, sillä hän katsoi, että yhden lakkauttaminen johtaisi loogisesti toisen kuolemaan. 12. toukokuuta 1789 Wilberforce piti ensimmäisen puheensa orjakaupan poistamisesta alahuoneessa. Hän esitti intohimoisesti perustelunsa sille, miksi kauppa oli tuomittavaa ja miksi se oli lopetettava. Wilberforce esitteli lakiesityksen kaupan lopettamisesta, mutta se epäonnistui, minkä tulokseen hän tulisi varsin tutuksi seuraavina vuosina. Silti Wilberforce ei koskaan luovuttanut, esitellyt laskun uudelleen vuosi toisensa jälkeen, ja orjakauppalaki hyväksyttiin lopulta vuonna 1807.

Arvokas ote:

Kun tarkastelen sen aiheen laajuutta, joka minun on saatettava parlamentin käsiteltäväksi-aihetta, jossa ei ole kyse tämän maan eikä pelkästään Euroopan vaan koko maailman ja jälkeläisten intresseistä: ja milloin Samaan aikaan ajattelen tämän suuren asian toteuttaneen asianajajan heikkoutta-kun nämä ajatukset painavat mieleeni, on mahdotonta olla pelkäämättä ja huolissani omasta riittämättömyydestäni tällaiseen tehtävään. Mutta kun ajattelen kuitenkin rohkaisua, jota olen saanut tämän kysymyksen pitkän ja vaivalloisen tarkastelun aikana, ja kuinka paljon rehellisyyttä olen kokenut ja kuinka vakaumus on kasvanut omassa mielessäni suhteessa Olen edistynyt työssäni-kun ajattelen erityisesti sitä, kuinka herkkä tahansa herrasmies nyt voi olla, mutta me kaikki olemme lopulta yhtä mieltä-kun käännyn näiden ajatusten puoleen, uskallan-päätän unohtaa kaikki muut pelkoni, ja marssin eteenpäin lujemmalla askeleella täysin vakuuttuneena siitä, että asiani kestää minut ja että voin perustella selkeimmät periaatteet, kaikki kädessäni olevat ratkaisut, joiden todettu päämäärä on , orjakaupan täydellinen lakkauttaminen.

10. Theodore Roosevelt, "Muck-rake-mies"

14. huhtikuuta 1906 Washington, DC

Theodore Roosevelt oli presidentti progressiivisella aikakaudella, jolloin hallitus, talous ja yhteiskunta uudistettiin innokkaasti. TR: llä itsellään oli monia edistyksellisiä ihanteita, mutta hän vaati myös maltillisuutta, ei ääriliikkeitä. "Mies, jolla on Muck-rake" sisään Pyhiinvaeltajan edistyminen ei koskaan katsonut taivaaseen, vaan raivasi jatkuvasti saastaista jalkoihinsa. TR kutsui siten toimittajia ja aktivisteja, jotka aikovat paljastaa korruption yhteiskunnassa, "muckrakereiksi". Hän koki, että he tekivät valtavasti hyvää, mutta heidän täytyi lieventää heidän jatkuvaa pessimismiään ja hälyttävää sävyään. Hän oli huolissaan siitä, että sensaatiomaisuus, jolla nämä esitykset usein esiteltiin, tekisi kansalaisista liian kyynisiä ja liian alttiita heittämään vauvan kylpyveden mukana.

Arvokas ote:

Hyökkäys poliittisen ja teollisen elämämme suuriin ja tunnustettuihin pahoihin sellaisilla karkeilla ja laajalla yleistyksellä, että kunnolliset miehet sisällytetään yleiseen tuomioon, merkitsee yleisen omantunnon loukkaamista. Tästä seuraa yleinen asenne, joka on joko kyyninen usko ja välinpitämättömyys julkiseen korruptioon tai muuten epäluuloinen kyvyttömyys erottaa hyvää ja pahaa. Kumpikin asenne aiheuttaa lukemattomia vahinkoja koko maalle. Tyhmä, jolla ei ole järkeä erottaa hyvää ja pahaa, on lähes yhtä vaarallista kuin mies, joka tekee syrjintää ja valitsee kuitenkin pahan. Ei ole mitään ahdistavampaa jokaiselle hyvälle isänmaalle, jokaiselle hyvälle amerikkalaiselle, kuin kova, pilkkaava henki, joka pitää julkisen miehen epärehellisyyden väitettä naurun syynä.

Tällainen nauru on pahempaa kuin orjantappujen halkeilu kattilan alla, sillä se ei tarkoita pelkästään tyhjää mieltä, vaan sydäntä, jossa korkeat tunteet ovat tukehtuneet ennen kuin ne voivat kasvaa.

11. Franklin Delano Roosevelt, "Ensimmäinen avajaispuhe"

4. maaliskuuta 1933 Washington, D.C.

Franklin Delano Roosevelt voitti kätevästi vakiintuneen Herbert Hooverin vuoden 1932 presidentinvaaleissa. Maa oli syvällä suuressa lamassa, ja yleisön mielestä Hoover ei täysin ymmärtänyt heidän ahdinkoaan eikä tehnyt tarpeeksi helpottaakseen sitä. Kukaan ei ollut täysin selvillä FDR: n suunnitelmasta, mutta kuten tämän päivän vaalikaudella, "muutos" oli tarpeeksi idea kampanjan tehostamiseksi. Ensimmäisessä avajaispuheessaan Roosevelt pyrki vahvistamaan amerikkalaisten loukkaantunutta psyykkistä ja esittämään kantansa siitä, miksi hän tarvitsisi laajaa toimeenpanovaltaa masennuksen torjumiseksi.

Arvokas ote:

Olen varma, että amerikkalaiset kollegani odottavat, että kun pääsen puheenjohtajakauteen, puhun heille avoimesti ja päätöksellä, jonka kansakuntamme nykyinen tilanne pakottaa. Nyt on aika puhua totuus, koko totuus, rehellisesti ja rohkeasti. Meidän ei myöskään tarvitse luopua maamme rehellisistä olosuhteista tänään. Tämä suuri kansakunta kestää niin kuin se on kestänyt, herää eloon ja menestyy. Joten aluksi haluan vakuuttaa lujasti uskoni, että ainoa asia, jota meidän on pelättävä, on pelko-nimettömänä, järjettömänä, perusteettomana kauhuna, joka halvaantaa tarvittavat ponnistelut muuttaakseen perääntymisen etukäteen. Kansallisen elämämme jokaisena pimeänä hetkenä rehellisyyden ja voiman johto on tavannut ihmisten ymmärryksen ja tuen, joka on välttämätöntä voitolle. Olen vakuuttunut, että annatte jälleen tuen johtajuudelle näinä kriittisinä päivinä.

12. Charles de Gaulle, "Valitus 18. kesäkuuta"

18. kesäkuuta 1940 Lontoo

Kesäkuussa 1940 oli selvää, että Ranska menetti maansa Saksan hyökkäyksen vuoksi. Pääministeri Paul Reynaud kieltäytyi allekirjoittamasta aselepoa. Häntä seurasi marsalkka Philippe Petain, joka teki selväksi aikomuksensa etsiä majoitus Saksasta. Innoissaan tähän päätökseen kenraali Charles de Gaulle, Ranskan vapaiden joukkojen johtaja, pakeni Englantiin 15. kesäkuuta. De Gaulle pyysi Winston Churchilliltä lupaa pitää puhe BBC: n radiossa. De Gaulle kehotti ranskalaisia ​​luopumaan toivosta ja jatkamaan taistelua Saksan miehitystä ja Vichyn hallintoa vastaan.

Arvokas ote:

Mutta onko viimeinen sana sanottu? Pitääkö toivon kadota? Onko tappio lopullinen? Ei!

Usko minua, minä, joka puhun sinulle tietäen tosiasiat täysin ja joka sanon sinulle, ettei Ranskalle ole mitään menetetty. Sama tarkoittaa sitä, että voitettu meistä voi tuoda meille voiton jonain päivänä. Sillä Ranska ei ole yksin! Hän ei ole yksin! Hän ei ole yksin! Hänen takanaan on valtava imperiumi. Hän voi yhtyä Britannian valtakuntaan, joka pitää merta ja jatkaa taistelua. Hän voi Englannin tavoin käyttää rajoittamattomasti Yhdysvaltojen valtavaa teollisuutta.

Tämä sota ei rajoitu maamme valitettavaan alueeseen. Tämä sota ei ole ohi Ranskan taistelun seurauksena. Tämä sota on maailmanlaajuinen sota. Kaikki virheet, kaikki viivästykset, kaikki kärsimykset eivät muuta sitä tosiasiaa, että maailmassa on kaikki tarvittavat keinot murskata vihollisemme jonain päivänä. Voitettu tänään mekaanisella voimalla, tulevaisuudessa pystymme voittamaan ylivoimaisella mekaanisella voimalla. Maailman kohtalo riippuu siitä.

13. Sokrates, "anteeksipyyntö"

399 eaa. Ateena

Sokrates on ehkä suurin opettaja länsimaiden historiassa. Hän vaelsi Ateenan ympäri käymällä vuoropuheluja kansalaistensa kanssa, joissa keskityttiin totuuden löytämiseen kaikessa. Hän opetti oppilailleen, että "tutkimaton elämä ei ole elämisen arvoista".

Ateenalaiset näkivät Sokratesin uhkana erityisesti ateenalaisille nuorille. Sokrates hankki Ateenan nuorten miesten keskuudessa melkoisen kannattajan. Hän opetti nämä vaikuttavat mielet kyseenalaistamaan kaiken, jopa Ateenan auktoriteetin. Lopulta Sokrates pidätettiin ja asetettiin oikeuden eteen, koska hän turmelsi nuoruuden, ei uskonut jumaliin ja loi uusia jumalia.

"Anteeksipyyntö" on Sokratesin puolustus näille syytöksille. Itkemisen ja armon anomisen sijaan Sokrates hyväksyy syytöksensä ja yrittää vakuuttaa tuomariston järkevästi. Hän väitti, että se oli hänen kutsumuksensa jumalilta etsiä tietoa ja että hänen kysymyksiensä kautta hän paljasti totuuden. Hänen kutsumuksensa täyttämättä jättäminen olisi jumalanpilkkaa. Lopulta Sokrates hävisi ja tuomittiin kuolemaan. Sokrates hyväksyi tämän kohtalon halukkaasti ja ilman kaunaa tuomitsijoitaan vastaan, jolloin hän kuoli marttyyrina vapaasta ajattelusta.

Arvokas ote:

Joku sanoo: Kyllä, Sokrates, mutta etkö voi pitää kieltäsi, ja sitten voit mennä vieraaseen kaupunkiin, eikä kukaan häiritse sinua? Nyt minulla on suuria vaikeuksia saada sinut ymmärtämään vastaukseni tähän. Sillä jos sanon teille, että tehdä niin kuin sanotte, olisi tottelemattomuutta Jumalaa kohtaan ja siksi, etten voi pitää kieltäni, ette usko, että olen tosissani ja jos sanon uudelleen päivittäin keskustellakseen hyveestä ja ne muut asiat, joista kuulet minun tutkivan itseäni ja muita, on ihmisen suurin etu ja että tutkimaton elämä ei ole elämisen arvoista, uskot silti yhä vähemmän.

Tutustu artikkeliin Platonin filosofiasta.

14. George Washington, "eroamispuhe"

23. joulukuuta 1784 Annapolis, Maryland

Vallankumouksellisen sodan lähestyessä loppuaan oli paljon spekulaatioita siitä, että George Washington, silloinen kenraalimajuri ja ylikomentaja, seurasi entisten maailmanjohtajien jalanjälkiä tarttumalla korkeimpaan valtaan. Jotkut jopa toivoivat hänen tekevän niin, toivoen, että hänestä tulisi uuden kansakunnan kuningas. Kuitenkin Washington tiesi, että tällainen liike tuhoaisi uuden tasavallan hauraan alun. Roomalainen kenraali Cincinnatus oli esimerkki, mutta Washington hylkäsi vallan kiusaukset ja erosi asemastaan ​​ylipäällikkönä. Oikean valitseminen ei ole melkein koskaan helppoa, ja kun Washington luki puhettaan mannerkongressin edessä, suuri valtiomies vapisi niin paljon, että hänen täytyi pitää pergamenttia kahdella kädellä pitääkseen sen vakaana. "Katsojat kaikki itkivät, ja tuskin oli kongressin jäsentä, joka olisi pudottanut kyyneleitä. Hänen äänensä vapisi ja vajosi, ja koko talo tunsi hänen levottomuutensa." Valmistuttuaan Washington ponnahti Annapoliksen osavaltion talon ovelta, nousi hevosensa selkään ja laukkasi auringonlaskuun.

Arvokas ote:

Kun toistan velvollisuuksiani

armeijalle yleensä, minun pitäisi tehdä epäoikeudenmukaisuutta omille tunteilleni, jotta en tunnustaisi tässä paikassa henkilöideni erityisiä palveluja ja ansioita, jotka ovat olleet sidoksissa henkilöihini sodan aikana. Oli mahdotonta, että luottamuksellisten virkamiesten valinta perheeni muodostamiseksi olisi pitänyt olla onnekkaampaa. Sallikaa minun, herra, suositella erityisesti niitä, jotka ovat jatkaneet palvelusta tähän hetkeen asti, kongressin myönteisen ilmoituksen ja suojelun arvoisina.

Pidän välttämättömänä velvollisuutena lopettaa tämä virallisen elämäni viimeinen juhlallinen teko kiittämällä rakkaimman maan etuja Kaikkivaltiaan Jumalan suojelukseen ja niitä, joilla on heidän huoltajansa, hänen pyhään suojelukseensa.

Kun olen nyt saanut tehtäväni päätökseen, vetäydyn suuresta toimintateatterista ja jätän hellästi hyvästit tälle elokuun elimelle, jonka käskyjen mukaan olen niin kauan toiminut, tarjoan tässä komissiolleni ja otan lomani kaikista julkisista töistä elämää.

15. Mahatma Gandhi, "Lopeta Intia"

8. elokuuta 1942 Intia

Vaikka vapauden ja demokratian taistelu riehui ympäri maailmaa, Intian kansa taisteli omasta vapautensa puolesta. Lähes vuosisadan ajan Intia oli ollut Britannian kruunun suoran hallinnon alaisuudessa, ja monet intiaanit olivat saaneet tarpeekseen. Mahatma Gandhi ja Intian kansallinen kongressi vaativat täysin väkivallattoman liikkeen pakottamista Britanniaan "eroamaan Intiasta". Gandhi, väkivallattoman kansalaistottelemattomuuden taktiikan edelläkävijä, kehotti niitä käyttämään 8. elokuuta 1942, kun se lopetti Intian päätöslauselman, jossa vaadittiin täydellistä riippumattomuutta Britannian vallasta.

Arvokas ote:

Uskon, että maailmanhistoriassa ei ole ollut aidommin demokraattista vapaustaistelua kuin meidän. Luin Carlylen ranskalaisen päätöslauselman ollessani vankilassa, ja Pandit Jawaharlal on kertonut minulle jotain Venäjän vallankumouksesta. Olen kuitenkin vakuuttunut siitä, että sikäli kuin nämä taistelut käytiin väkivalta -aseella, he eivät onnistuneet toteuttamaan demokraattista ihannetta. Tässä suunnitellussa demokratiassa, väkivallattomuuden vakiinnuttamassa demokratiassa, tulee olemaan kaikille yhtäläinen vapaus. Jokainen tulee olemaan oma isäntänsä. Kutsun teidät tänään liittymään taisteluun sellaisen demokratian puolesta. Kun ymmärrät tämän, unohdat hindujen ja muslimien väliset erot, ja pidät itseäsi vain intiaaneina, jotka ovat mukana yhteisessä itsenäisyystaistelussa.

16.Winston Churchill, "Heidän paras tunti"

18. kesäkuuta 1940 Lontoon alahuone

10. toukokuuta 1940 saksalaiset aloittivat hyökkäyksen Ranskaan. 14. kesäkuuta Pariisi kaatui. Muutamassa päivässä Ranska antautuisi ja Englanti seisoisi Euroopan yksinäisenä suojana fasismia ja natsismia vastaan. Tällä kriittisellä hetkellä Churchill piti kolmannen ja viimeisen puheensa Ranskan taistelun aikana ja antoi jälleen sanoja, joiden tarkoituksena oli tuoda toivoa tähän pimeään hetkeen.

Arvokas ote:

Se, mitä kenraali Weygand kutsui Ranskan taisteluksi, on ohi. Odotan Britannian taistelun alkavan. Tästä taistelusta riippuu kristillisen sivilisaation säilyminen. Se riippuu omasta brittiläisestä elämästämme sekä instituutioidemme ja imperiumimme pitkästä jatkuvuudesta. Koko vihollisen raivo ja mahtavuus on pian käännettävä meille.

Hitler tietää, että hänen täytyy murtaa meidät tällä saarella tai hävitä sota. Jos pystymme vastustamaan häntä, koko Eurooppa voi olla vapaa ja maailman elämä voi siirtyä eteenpäin laajoille, auringonpaisteisille ylängöille. Mutta jos epäonnistumme, koko maailma, mukaan lukien Yhdysvallat, mukaan lukien kaikki, mitä olemme tunteneet ja joista me huolehdimme, vajoavat uuden pimeän aikakauden kuiluun, jonka vääristyneen tieteen valot ovat tehneet synkkemmäksi ja ehkä pitemmäksi. .

Sitoudutkaamme siis velvollisuuksiimme ja kestäkäämme niin, että jos Britannian valtakunta ja sen Commonwealth kestävät tuhat vuotta, ihmiset sanovat edelleen: 'Tämä oli heidän hienoin tunti'.

17. William Faulkner, "Nobelin palkintopuhe"

10. joulukuuta 1950 Tukholma, Ruotsi

Todellinen kirjoitetun sanan mestari William Faulkner ei usein julkistanut lahjaansa puhutulle lajikkeelle. Joten oli jonkin verran kiinnostunut siitä, mitä hän sanoisi vastaanottaessaan Nobelin rauhanpalkinnon hänen "voimakkaasta ja taiteellisesti ainutlaatuisesta panoksestaan ​​moderniin amerikkalaiseen romaaniin". Vuosi oli 1950, Neuvostoliitto oli hyödyntänyt atomipommin mahdollisuuksia, ja Yhdysvaltojen ilmapiiri räjähti pelosta, että he käyttävät sitä. Faulkner haastoi runoilijoita, kirjailijoita ja koko ihmiskuntaa ajattelemaan pidemmälle kuin kysymykset "Milloin minut räjäytetään?" ja sen sijaan jatkaa "luomista ihmishengen materiaaleista jotain, mitä ei ollut ennen".

Arvokas ote:

Kieltäydyn hyväksymästä ihmisen loppua. On riittävän helppoa sanoa, että ihminen on kuolematon, koska hän kestää: että kun viimeinen tuomiopäivä on paisunut ja haalistunut viimeisestä arvottomasta kalliosta, joka roikkuu vuorovesiä viimeisenä punaisena ja kuolevana iltana, että silloinkin on vielä yksi ääni: hänen heikko, ehtymätön ääni, joka edelleen puhuu. Kieltäydyn hyväksymästä tätä. Uskon, että ihminen ei vain kestä: hän voittaa. Hän ei ole kuolematon, ei siksi, että hänellä yksin olentojen joukossa olisi ehtymätön ääni, vaan koska hänellä on sielu, henki, joka kykenee myötätuntoon, uhraukseen ja kestävyyteen. Runoilijan, kirjailijan, velvollisuus on kirjoittaa näistä asioista. Hänen etuoikeutensa on auttaa ihmistä kestämään nostamalla sydäntään muistuttamalla häntä rohkeudesta ja kunniasta ja toivosta ja ylpeydestä ja myötätunnosta ja säälistä ja uhrauksesta, jotka ovat olleet hänen menneisyytensä kunniaa. Runoilijan äänen ei tarvitse olla vain ihmisen ennätys, se voi olla yksi rekvisiitta, pilari, joka auttaa häntä kestämään ja voittamaan.

18. Dwight D.Eisenhower, "Farewell Address"

17. tammikuuta 1961 Washington, DC

1950 -luku oli yhä kasvavien sotilasmenojen aikaa, kun Yhdysvallat pyrki torjumaan kommunismia ulkomailla ja estämään sen kotimaassa. Kun presidentti Dwight D.Eisenhower jätti tehtävänsä, yli puolet liittovaltion budjetista osoitettiin puolustustarkoituksiin. Eisenhower, entinen armeijan kenraali, ei todellakaan vastustanut sotilaallisen voiman käyttöä rauhan ylläpitämiseksi. Silti hän katsoi tarpeelliseksi käyttää "jäähyväispuheensa" varoittaakseen kansaa "sotilaallisen teollisen kompleksin" aiheuttamista vaaroista viitaten asevoimien, hallituksen ja sotamateriaalien toimittajien väliseen suhteeseen. Eisenhower oli varovainen puolustusmenojen suuresta roolista taloudessa ja ymmärsi poliittisen ja yritysten korruption, joka voi seurata, jos yleisö ei valvo sitä.

Arvokas ote:

Hallitusneuvostoissa meidän on varottava, että sotilas-teollisuuskompleksi hankkii perusteetonta vaikutusvaltaa, olipa se sitten tavoiteltava tai pyytämätön. Mahdollisuus vääränlaisen vallan tuhoiseen nousuun on olemassa ja tulee jatkumaan. Emme saa koskaan antaa tämän yhdistelmän painon vaarantaa vapauksiamme tai demokraattisia prosessejamme. Meidän ei pitäisi ottaa mitään itsestäänselvyytenä. Vain valppaat ja asiantuntevat kansalaiset voivat pakottaa valtavan teollisen ja sotilaallisen puolustuskoneiston asianmukaisen yhdistämisen rauhanomaisiin menetelmiimme ja tavoitteisiimme, jotta turvallisuus ja vapaus voivat menestyä yhdessä.

19. Marcus Tullius Cicero, "Ensimmäinen toiminta Catiliinia vastaan"

Lucius Sergius Catilina (Catiline ystävilleen) oli hyvin kateellinen mies. Kun hän oli kerran kilpaillut Ciceroa vastaan ​​konsulin tehtävänä ja hävinnyt, hän päätti voittaa seuraavat vaalit millä tahansa tarpeellisella menetelmällä. Suunnitelma A oli lahjoa ihmisiä äänestämään häntä, ja kun se ei toiminut, hän päätti mennä rintakuvaan ja yksinkertaisesti lyödä Ciceron pois vaalipäivänä. Aina valppaana oleva Cicero esitti tämän suunnitelman, vaalit siirrettiin ja senaatti vahvisti avioliittolain. Kun vaalit vihdoin pidettiin, murhaaja-spermaehdokas hämmästyi yllättäen äänestyksissä. Nyt oli Catilinan suunnitelman C aika: nostaa joukko salaliittolaisia, luoda kapina kaikkialla Italiassa, kaataa hallitus ja leikata ja noppaa niin monta senaattoria kuin mahdollista kujertaa-kädet kädessä. Mutta Cicero oli jälleen askeleen edellä ja löysi suunnitelman. Hän kutsui senaatin koolle Jupiterin temppelissä Capitolissa, aukon, jota käytetään vain suuren kriisin aikana. Catiline, joka vakavasti ei tiennyt, milloin hän ei ollut tervetullut, päätti kaataa juhlat. Cicero aloitti päävihollisensa läsnäollessa Catilina -puheenvuoronsa, sarjan puheita siitä, kuinka hän pelasti Rooman kapinalta, Catilinan syyllisyydestä ja tarpeesta hakata häntä ja hänen ystäviään.

Arvokas ote:

Toivon, oi asevelvolliset isät, ole armollisia, enkä halua esiintyä huolimattomana tällaisen valtion vaaran keskellä, mutta syytän nyt itseäni anteeksiannosta ja syyllisyydestä. Italiassa on leiri, Etrurian sisäänkäynnillä vihollisuutta kohtaan tasavaltaa kohtaan vihollisen määrä kasvaa joka päivä, mutta sen leirin kenraali, näiden vihollisten johtaja, näemme kuitenkin muurien sisällä, ja jopa senaatissa joka päivä suunnittelemalla tasavallan sisäistä vahinkoa. Jos, Catiline, minun pitäisi nyt määrätä sinut pidätettäväksi ja kuolemaan, minun pitäisi varmaan pelätä, etteivät kaikki hyvät ihmiset sanoisi, että olin toiminut hitaasti, eikä sen, että joku vahvistaisi, että minä toiminut julmasti. Mutta kuitenkin tämä, joka olisi pitänyt tehdä jo kauan sitten, minulla on hyvä syy olla tekemättä vielä, minä tapan teidät kuolemaan, silloin kun ei ole mahdollista löytää yhtä ihmistä niin pahasta, niin hylätystä, niin itse, jotta et salli, että se on tehty oikein. Niin kauan kuin on olemassa yksi henkilö, joka voi uskaltaa puolustaa sinua, sinä elät, mutta elät kuten nyt, monien ja luotettavien vartijoideni ympäröimänä, niin ettet voi sormella tasavaltaa vastaan ​​monia silmiä ja korvat tarkkailevat ja tarkkailevat sinua, kuten he ovat tehneet tähän asti, ettet huomaa niitä.

20. Ronald Reagan, "Huomautuksia Brandenburgin portilla"

12. kesäkuuta 1987 Brandenburgin portti, Berliini

Toisen maailmansodan päättymisen jälkeen Saksa oli ollut jaettu maa, länsi vapaa ja demokraattinen, itä autoritaarisen kommunistisen hallinnon alaisena. Kun presidentti Reagan astui virkaan, hän oli sitoutunut paitsi yhdistämään kyseisen maan myös tuhoamaan koko "pahan valtakunnan". Vaikka Reaganin roolin merkityksestä menestyksekkäässä toiminnassa keskustellaan loputtomasti, on kiistatonta, että hän vaikutti jonkin verran kylmän sodan lopettamiseen. Tällä vaikutuksella ei ole enää ikimuistoisia ja symbolisia hetkiä, kun Reagan seisoi Berliinin muurin, "rautaesiripun" näkyvimmän symbolin, vieressä ja haastoi Gorbatšovin "purkamaan tämän muurin!"

Arvokas ote:

Suhtaudumme myönteisesti muutokseen ja avoimuuteen, sillä uskomme, että vapaus ja turvallisuus kulkevat yhdessä ja että ihmisten vapauden edistäminen voi vain vahvistaa maailmanrauhan aihetta. Neuvostoliitot voivat tehdä yhden erehtymättömän merkin, joka edistäisi dramaattisesti vapauden ja rauhan asiaa. Pääsihteeri Gorbatšov, jos etsit rauhaa, jos etsit vaurautta Neuvostoliitolle ja Itä -Euroopalle, jos etsit vapauttamista, tule tänne tähän porttiin. Herra Gorbatšov, avaa tämä portti. Herra Gorbatšov, repi tämä muuri!

21. Perikles, "Hautajaispuhe"

431 eaa. Ateena

Perikles, valtiomies, puhuja ja kenraali, oli todella, kuten Thuciydies kutsui häntä, "Ateenan ensimmäinen kansalainen". Perikles oli sofistien tuote, ja suuri filosofi Anaxagoras oli opettanut sitä henkilökohtaisesti. Hänen opintonsa Sofistien kanssa teki Periklesestä erittäin vakuuttavan puhujan. Puheillaan hän galvanoi ateenalaisia ​​ryhtymään valtavaan julkisiin töihin, jotka loivat satoja temppeleitä, mukaan lukien Pantheon.

Periklesen puhelahja saatettiin koetukselle Peloponnesoksen sodan eeppisissä taisteluissa, sisällissodassa Ateenan ja Spartan välillä. Hänen puheensa innoittivat ateenalaisia ​​taistelemaan Kreikan ykkösvaltaksi. Helmikuussa 431 eaa. Ateenalla oli vuosittain julkiset hautajaiset kaikkien sodassa kuolleiden kunniaksi. Periklestä pyydettiin pitämään perinteinen hautajaissana. Sen sijaan, että keskittäisi puheensa Ateenan langenneiden sankareiden valloitusten luettelemiseen, Perikles käytti sen sijaan hautajaispuheitaan ylistääkseen Ateenan kunniaa ja innoittaakseen eläviä varmistamaan, etteivät sotilaat ole kuolleet turhaan.

Yli 2000 vuotta myöhemmin Periklesen hautajaispuhe innoitti Abraham Lincolnin "Gettysburgin puhetta". Periklesen tavoin Lincoln oli johtaja sisällissodan aikana. Periklesen tavoin Lincoln keskittyi kehottamaan eläviä elämään elämäänsä tavalla, joka tekisi langenneiden sotureiden uhraamisen kannattavaksi.

Arvokas ote:

Joten nämä miehet kuolivat ateenalaisiksi. Teidän, heidän selviytyneidensä, on päätettävä, että teillä on yhtä järjetön päätös kentällä, vaikka voitte rukoilla, että sillä voi olla onnellisempi ongelma. Ja et ole tyytyväinen ajatuksiin, jotka ovat peräisin vain sanoista eduista, jotka liittyvät maasi puolustukseen, vaikka ne antaisivat arvokkaan tekstin puhujalle jo ennen heille niin elävää yleisöä kuin nykyhetki, sinun on itse ymmärrettävä, että Ateenan voimaa ja ravitse silmäsi häntä päivittäin, kunnes rakkaus häntä kohtaan täyttää sydämesi ja sitten, kun koko hänen suuruutensa murtuu sinuun, sinun on pohdittava, että se oli rohkeutta, velvollisuudentuntoa ja innokasta kunnian tunne toiminnassa, että miehet pystyivät voittamaan kaiken tämän ja että mikään henkilökohtainen epäonnistuminen yrityksessä ei voinut saada heitä suostumaan riistämään maaltaan urhoollisuutta, mutta he asettivat sen hänen jalkojensa eteen loistavimpana panoksena, jonka he voisivat tarjota .

22. Kenraali Douglas MacArthur, "Farewell Address to Congress"

19. huhtikuuta 1951, Washington D.C.

Korean sodan aikana kenraali MacArthur ja presidentti Truman tapasivat Kiinan kansan vapautusarmeijan uhasta ja heidän tunkeutumisestaan ​​Koreaan. MacArthur jatkoi Trumanin lupaa pommittaa tukikohtia Manchuriassa uskoen, että sotaa olisi laajennettava alueellisesti ja laajuudeltaan. Truman kieltäytyi kenraalin pyynnöistä väittäen, että Kiinan vetäminen suoraan sotaan herättää Neuvostoliiton toimiin. MacArthur jatkoi asiansa painostamista, ja Truman, syyttäen kenraalia alistumisesta, teki päätöksen vapauttaa MacArthur komennostaan. Palveltuaan 52 vuotta ja kolmessa sodassa kenraalin sotilasura päättyi. MacArthur palasi Yhdysvaltoihin ja piti tämän jäähyväiskongressin kongressille.

Arvokas ote:

Päätän 52 vuoden asepalvelukseni. Kun liityin armeijaan, jo ennen vuosisadan alkua, se täytti kaikki poikamaiset toiveeni ja unelmani. Maailma on kääntynyt monta kertaa sen jälkeen, kun vannoin valan West Pointissa, ja toiveet ja unelmat ovat kadonneet jo kauan sitten, mutta muistan edelleen yhden tämän päivän suosituimmista kasarminballadeista, jotka julistivat ylpeimmin, että "vanhat sotilaat eivät koskaan kuole, he vain haalistuvat."

Ja kuten tuon balladin vanha sotilas, lopetan sotilasurani ja vain häipyn, vanha sotilas, joka yritti tehdä velvollisuutensa, koska Jumala antoi hänelle valon nähdä tämä velvollisuus.

Hyvästi.

23. Theodore Roosevelt, "Voima ja säädyllisyys"

Roosevelt kannatti monia lapsia ja varmisti, että seuraava sukupolvi puolustaa edelleen sivilisaation suuria hyveitä. Hän oli aina huolissaan siitä, että nuoria miehiä ei höystetä tai pelkuroita, vaan he kasvavat elämään karua, rasittavaa ja täysin miesten elämää. Mutta hän uskoi myös vahvasti, että karu miesmäisyys ja hienostunut mieli ja henki eivät ole ristiriidassa keskenään ja että niiden pitäisi itse asiassa kulkea käsi kädessä. Tässä puheessa hän kehottaa nuoria miehiä pyrkimään hyveelliseen miehekkyyteen. Aamen, veli, aamen.

Arvokas ote:

Sinulla on erityinen velvollisuus, jolla on voimaa näyttää oikeaa esimerkkiä muille. Pyydän teitä muistamaan, ettette voi säilyttää itsekunnioitustanne, jos olet löysä ja kielellinen, ja että mies, jonka on määrä elää puhdasta ja kunniallista elämää, joutuu väistämättä kärsimään, jos hänen puheensa ei myöskään ole puhdas ja kunniallinen. Jokainen täällä oleva mies tuntee kiusaukset, jotka koettelevat meitä kaikkia tässä maailmassa. Joskus jokainen mies luiskahtaa. En odota täydellisyyttä, mutta odotan aitoa ja vilpitöntä pyrkimystä olla kunnollinen ja puhdas ajatuksissa, sanoissa ja teoissa. Kuten sanoin alussa, pidän tämän yhteiskunnan työtä tyypillisenä yhdeksi niistä voimista, jotka pyrkivät parantamaan ja kohottamaan sosiaalijärjestelmäämme. Kaikkien ponnistelujemme tulisi olla vahvojen ominaisuuksien ja niiden ominaisuuksien yhdistäminen, joita kutsumme hyveiksi. Odotan sinun olevan vahva. En kunnioittaisi sinua, jos et olisi. En halua nähdä kristinuskon tunnustavan vain heikkoja, vaan haluan nähdä sen liikuttavana henkenä vahvojen miesten keskuudessa. En odota sinun menettävän hiukkasen voimasi tai rohkeutesi olemalla kunnollinen. Päinvastoin, minun pitäisi toivoa näkeväni jokaisen miehen, joka on tämän yhteiskunnan jäsen, sen jäsenyydestä lähtien, että hänestä tulee kaikki sopivampi tekemään maailman karkeaa työtä, kaikki asentaja työskentelemään rauhan aikana ja jos se voi Taivas varjelkoon, sodan pitäisi tulla, kaikki sovittajat taistelemaan sodan aikana. Haluan nähdä tässä maassa kunnolliset miehet vahvoja ja vahvoja miehiä kunnollisina, ja ennen kuin saamme yhdistelmän melko hyvässä kunnossa, emme tule missään tapauksessa olemaan niin onnistuneita kuin meidän pitäisi. Hyvin nuorilla miehillä ja pojilla, jotka eivät vielä ole aivan nuoria miehiä, on aina taipumus ajatella, että olla paha on melko fiksua ajatella sen osoittavan olevansa miehiä. Voi kuinka usein näet jonkun nuoren kaverin, joka kerskuu, että hän aikoo "nähdä elämän", mikä tarkoittaa sitä, että hän aikoo nähdä sen osan elämästä, joka on tuhatkertaisesti parempi, näkemättä!

24. Abraham Lincoln, "2. avajaispuhe"

4. maaliskuuta 1865 Washington, DC

Unionin voitto oli vain kuukauden päässä, kun Abraham Lincoln aloitti toisen toimikautensa katkerasti murtuneiden Yhdysvaltojen presidenttinä. Kuten Gettysburgin osoite, Lincoln pitää tämän puheen vain niin kauan kuin tarvitaan. Vaikka on niitä, jotka edelleen väittävät, taisteltiinko sisällissota todella orjuudesta vai ei, Lincoln varmasti uskoi niin. Hänelle orjuus oli suuri kansallinen synti, ja sodan aikana vuodatettu veri oli sovitusuhri tuolle pahalle.

Hän ei pidä mahdollisuudesta voittoon, vaan vetoaa maanmiehiään muistamaan, että sota käytiin todella veljien välillä. Kun sota oli ohi ja konfederaatio pakotettiin palaamaan unioniin, Lincoln oli valmis kohtelemaan eteläistä suhteellisen lievästi. Hän ei uskonut eron olevan todella mahdollista, joten etelä ei ollut koskaan todella jättänyt unionia. Uudelleenrakentaminen ei tarkoittaisi kostoa, vaan hirvittävän erehtyneen pojan kotiinpaluuta.

Arvokas ote:

Toivomme lämpimästi, rukoilemme palavasti, että tämä mahtava sodan vitsaus katoaa nopeasti. Kuitenkin, jos Jumala tahtoo, että se jatkuu, kunnes kaikki orjanmiehen kaksisataaviisikymmentä vuotta kestänyttä vaivaa varannut vauraus upotetaan ja kunnes jokainen ripsellä otettu veripisara maksetaan toisella miekalla vedetyllä tavalla sanoi kolme tuhatta vuotta sitten, joten silti on sanottava: "Herran tuomiot ovat totta ja vanhurskaita."

Vihamielisesti ketään kohtaan, rakkautta kaikkia kohtaan, lujuutta oikeassa, kun Jumala antaa meille oikeuden nähdä, pyrkikäämme tekemään työmme valmiiksi, sitomaan kansan haavat, huolehtimaan hänestä, jolla on kantoi taistelun ja hänen leskensä ja orvonsa tehdäkseen kaiken, mikä voi saavuttaa ja vaalia oikeudenmukaista ja kestävää rauhaa keskuudessamme ja kaikkien kansojen kanssa.

25. Patrick Henry: "Anna minulle vapaus tai anna minulle kuolema!"

23. maaliskuuta 1775 Richmond, VA

Vuosikymmenen ajan vallankumouksellisia tunteita oli kypsynyt Virginiassa ja Patrick Henry oli aina ollut paksuissa paikoissa sekoittaen kattilaa. Henrik tuli erityisen alttiiksi vuoden 1764 leimalaille, joka sai hänet puhumaan niin sanotusta "maanpetospuheestaan" ja kannusti Burgesseja hyväksymään Virginian päätöslauselmat, jotka kieltävät teon. Jännitteet siirtomaiden ja kruunun välillä kasvoivat edelleen, ja vuonna 1775 Massachusettsin isänmaalliset alkoivat valmistautua sotaan. Henry uskoi, että Virginian pitäisi seurata esimerkkiä. Richmondin Pyhän Johanneksen kirkossa pidetyssä kokouksessa Henry esitti päätöslauselmia Virginian puolustuksen valmistamiseksi. Yrittäessään saada kollegansa vakuuttuneiksi viestinsä kiireellisyydestä, hän piti kiihottavan ja ikimuistoisen puheen, jonka huipentuma on nyt kuuluisa lause "Anna minulle vapaus antaa minulle kuolema!"

Arvokas ote:

Taistelu, herra, ei ole vain vahvoille, vaan valppaille, aktiivisille ja rohkeille. Sitä paitsi, herra, meillä ei ole vaaleja. Jos olisimme tarpeeksi perusta halutaksemme sitä, on nyt liian myöhäistä vetäytyä kilpailusta. Ei ole perääntymistä, vaan alistumista ja orjuutta! Meidän ketjut on väärennetty! Heidän huutonsa voidaan kuulla Bostonin tasangoilla! Sota on väistämätöntä - ja anna sen tulla! Toistan sen, herra, anna sen tulla!

On turhaa, herra, lieventää asiaa. Herrat voivat itkeä: "Rauha! Rauha!" - mutta rauhaa ei ole. Sota on todella alkanut! Seuraava myrsky, joka pyyhkäisee pohjoisesta, tuo korviimme kuuluvan aseiden törmäyksen! Veljemme ovat jo kentällä! Miksi seisomme täällä toimettomana? Mitä herrat toivovat? Mitä heillä olisi? Onko elämä niin rakas vai rauha niin makea, että se ostetaan ketjujen ja orjuuden hinnalla? Kiellä se, Kaikkivaltias Jumala! En tiedä, millä tavalla muut voivat mennä, mutta minä annan minulle vapauden tai kuoleman!

26. Ronald Reagan, "D-Day 40th Anniversary"

6. kesäkuuta 1984 Pointe du Hoc, Ranska

Mitä armeijanvartijat tekivät D-päivänä Pointe Du Hocissa, on tarina, joka jokaisen suolan arvoisen miehen pitäisi tuntea. Pointe du Hoc oli pelkkä 100-jalkainen kallio Omahan ja Utahin rantojen välissä. Kallion päällä istui kuusi casematea, jotka olivat miehitettyjä, aseistettuja ja veivät miehet rannoille. Kun saksalaiset ampuivat heitä, Rangerit skaalaavat kallion köysien ja tikkaiden avulla, löysivät aseet (jotka oli siirretty kasemateista) ja tuhosivat ne. Ilman vahvistuksia kaksi päivää Rangers yksin piti asemansa ja torjui saksalaiset vastahyökkäykset. Nämä taistelut osoittautuivat tappaviksi vain 90 alkuperäisestä 225 Ranger -laskeutumisvoimasta selviytyi.

D-päivän 40-vuotispäivänä presidentti Reagan kunnioitti näitä miehiä, joista monet olivat paikalla tilaisuudessa.

Arvokas ote:

Nämä ovat Pointe du Hocin poikia. Nämä ovat miehiä, jotka ottivat kalliot. Nämä ovat mestareita, jotka auttoivat vapauttamaan mantereen. Nämä ovat sankareita, jotka auttoivat lopettamaan sodan.

Herrat, katson teitä ja ajattelen Stephen Spenderin runon sanoja. Olette miehiä, jotka taistelivat elämässänne elämän puolesta. ja jätti kirkkaan ilman allekirjoitettuna kunnialla.

Neljäkymmentä kesää on kulunut taistelusta, jonka taistelitte täällä. Olit nuori sinä päivänä, kun otit nämä kalliot, jotkut teistä olivat tuskin enemmän kuin poikia, ja elämän syvimmät ilot olivat edessäsi. Silti olet vaarantanut kaiken täällä. Miksi? Miksi teit sen? Mikä sai sinut jättämään syrjään itsesuojelun vaiston ja vaarantamaan henkesi ottamaan nämä kalliot? Mikä inspiroi kaikkia armeijoiden miehiä, jotka tapasivat täällä? Katsomme sinua ja tiedämme jotenkin vastauksen. Se oli usko, ja usko oli uskollisuus ja rakkaus.

Normandian miehillä oli usko siihen, että he tekivät oikein, uskoivat, että he taistelivat koko ihmiskunnan puolesta, uskoivat, että oikeudenmukainen Jumala antaisi heille armon tällä rannalla tai seuraavalla. Se oli syvä tieto - ja rukoilkaa Jumalaa, ettemme ole menettäneet sitä - että voimallinen käyttö vapautuksen ja voiman käytön välillä on syvällinen moraalinen ero. Olit täällä vapauttaaksesi, et voittaaksesi, joten sinä ja nuo muut eivät epäilleet asiaanne. Ja olit oikeassa, ettet epäillyt.

27. John F. Kennedy, "Päätös mennä kuuhun"

25. toukokuuta 1961 Houston, TX

Neuvostoliitto laukaisi ensimmäisen ihmisen avaruuteen 12. huhtikuuta 1961. Hruštšov käytti tätä voittoa ensisijaisena todisteena kommunismin paremmuudesta dekadenttiin kapitalismiin nähden. Hämmentyneenä Yhdysvallat pelkäsi jäävänsä Neuvostoliiton taakse ja häviävän "avaruuskilpailun". Kuultuaan poliittisia ja NASA: n virkamiehiä Kennedy päätti, että Amerikan on aika mennä rohkeasti sinne, missä kukaan ei ollut ennen, asettamalla mies kuuhun. Tämä saavutus ei vain katapultoisi kansaa Neuvostoliiton yli, vaan myös antaisi ihmisen tutkia täydellisemmin avaruuden salaisuuksia. Ja tämä tehtävä toteutuu 1960 -luvun loppuun mennessä. Milloin viimeksi presidentillä oli valtuudet julkaista julkisesti suora ja kunnianhimoinen tavoite ja asettaa aikataulu sen onnistumiselle?

Arvokas ote:

Ulkoavaruudessa ei ole vielä riitaa, ennakkoluuloja eikä kansallisia konflikteja. Sen vaarat ovat vihamielisiä meille kaikille. Sen valloitus ansaitsee koko ihmiskunnan parhaan, ja sen mahdollisuus rauhanomaiseen yhteistyöhön monet eivät koskaan tule takaisin. Mutta miksi jotkut sanovat, että kuu? Miksi valita tämä tavoitteeksemme? Ja he saattavat kysyä, miksi kiivetä korkeimmalle vuorelle? Miksi lentää Atlanttia 35 vuotta sitten? Miksi Rice pelaa Texasia?

Päätämme mennä kuuhun. Valitsemme mennä kuuhun tällä vuosikymmenellä ja tehdä muita asioita, ei siksi, että ne ovat helppoja, vaan koska ne ovat vaikeita, koska tämä tavoite palvelee energiamme ja taitojemme parhaan järjestämistä ja mittaamista, koska tämä haaste on yksi jonka olemme valmiita hyväksymään, jota emme ole halukkaita lykkäämään ja jota aiomme voittaa, ja muutkin.

28. Frederick Douglass, "Mitä orjalle on neljäs heinäkuu?"

5. heinäkuuta 1852 Rochester, NY

Frederick Douglass, entinen orja, kumoaja ja maanalaisen rautatieinsinööri, oli suosittu puhuja orjuuden vastaisessa piirissä. Hän matkusti vuosittain tuhansia kilometrejä ja piti satoja puheita. Silti hänen luennoistaan ​​ansaitsemansa rahat eivät riittäneet taloudellisesti mukavaksi, ja hän ja hänen perheensä kamppailivat. Douglass oli pettynyt hajautetun orjalain vaikutuksista, ja hänen kumoamismieltymyksensä kasvoi voimakkaammaksi ja rohkeammaksi. Jos New Yorkin Rochesterin asukkaat olivat odottaneet Douglassin imartelevan, kun he pyysivät häntä puhumaan neljäntenä päivänä, he hylkäsivät tämän ajatuksen pian. Douglass käytti tilaisuutta osoittaakseen uhmakkaasti sen kansakunnan kypsän tekopyhyyden, joka juhlii vapauden ja tasa -arvon ihanteitaan ja samalla orjuuden pahuutta. Vaikka puhe sai varmasti jopa kaikkein liberaaleimmat yleisöjäsenet kuitenkin kiusaamaan, laulavat päästivät "yleisön suosionosoitukset", kun Douglass lopetti.

Arvokas ote:

En kuulu tämän loistavan vuosipäivän kalpeuteen! Suuri itsenäisyytesi paljastaa vain mittaamattoman etäisyyden meidän välillämme. Siunauksista, joista sinä tänä päivänä iloitset, ei ole yhteistä nautintoa. Isiesi perimän oikeuden, vapauden, vaurauden ja riippumattomuuden rikas perintö on sinun, en minä. Auringonvalo, joka toi sinulle elämän ja parantumisen, on tuonut minulle raitoja ja kuoleman. Tämä heinäkuun neljäs on sinun, ei minun. Voi iloita, minun täytyy surra. Epäinhimillinen pilkka ja häpäisevä ironia oli vetää mies kahleissa suuressa valaistussa vapauden temppelissä ja kutsua häntä liittymään kanssanne iloisiin hymneihin. Tarkoitatko, kansalaiset, että pilkkaavat minua pyytämällä minua puhumaan tänään?

29. Kenraali Douglas MacArthur, "Velvollisuus, kunnia, maa"

12. toukokuuta 1962 West Point, New York

Kenraali Douglas MacArthur, armeijan kenraali ja mies, joka taisteli kolmessa sodassa, tiesi jotain "velvollisuudesta, kunniasta, maasta". Vuonna 1962 MacArthur oli elämänsä hämärässä ja tuli West Pointiin ottamaan vastaan ​​Sylvanus Thayer -palkinnon ja osallistumaan viimeiseen kadettien soittoon. Hänen puheensa heijastaa ja juhlii ennen tulleita rohkeita ja rohkeita miehiä, miehiä, joita hän henkilökohtaisesti johti, miehiä, jotka ilmentivät "velvollisuutta, kunniaa, maata".

Tässä luettelossa on monia hienoja puheita, mutta toivon, että pysähdyt lukemaan koko tämän. Otteen valitseminen oli melko vaikeaa, koska niin monet kohdat ovat inspiroivia. Pakko lukea kaikille miehille.

Arvokas ote:

Sinä olet hapatus, joka sitoo yhteen koko kansallisen puolustusjärjestelmämme rakenteen. Riveistäsi tulevat suuret kapteenit, jotka pitävät kansakunnan kohtaloa käsissään heti, kun sodan tocsin kuulostaa. Pitkä harmaa viiva ei ole koskaan pettänyt meitä. Jos tekisit niin, miljoona haamua oliivinvihreässä, ruskeassa khakissa, sinisessä ja harmaassa nousisi valkoisista risteistään, jotka jylisevät noita taikasanoja: Velvollisuus, kunnia, maa.

Tämä ei tarkoita, että olet sodantekijöitä.

Päinvastoin, sotilas, ennen kaikkea muut ihmiset, rukoilee rauhaa, koska hänen täytyy kärsiä ja kantaa sodan syvimmät haavat ja arvet.

Mutta aina korvissamme soivat Platonin, joka on viisain kaikista filosofeista, pahaenteiset sanat: "Vain kuolleet ovat nähneet sodan lopun."

Varjot pidentyvät minulle. Hämärä on täällä. Vanhat päiväni ovat kadonneet, sävy ja sävy. He ovat kulkeneet läpi unia asioista, jotka olivat. Heidän muistonsa on ihmeellisen kaunista, kyyneleiden kastamaa ja eilisen hymyn houkuttelemaa ja hyväiltävää. Kuuntelen turhaan, mutta janoisilla korvilla, kuinka noitava melodia, joka liittyy heikkoihin bugleihin, jotka puhaltavat reveilleä, kaukaisista rumpuista, jotka lyövät pitkää rullaa. Unissani kuulen jälleen aseiden kolinaa, musketin kolinaa, taistelukentän outoa, surullista mutinaa.

Mutta muistoni illalla palaan aina West Pointiin.

Aina on kaikuja ja kaikuja: Velvollisuus, kunnia, maa.

30. Theodore Roosevelt, "Kansalaisuus tasavallassa"

23. huhtikuuta 1910 Pariisi, Ranska

Theodore Rooseveltin toisen toimikauden lopussa hän lähti kiertämään Afrikkaa ja Eurooppaa toivoen, että hänen seuraajansa presidentti Taft astuisi TR: n jättämiin valtaviin kenkiin ja hänestä tulisi oma mies. Afrikan safarin jälkeen hän matkusti ympäri Eurooppaa. Ranskassa ollessaan hänet kutsuttiin puhumaan Pariisin historiallisessa yliopistossa. Roosevelt käytti tilaisuutta esittääkseen voimakkaan puheen kansalaisuuden vaatimuksista, jotka pitäisivät Ranskan ja Yhdysvaltojen kaltaiset demokratiat vahvana ja vahvana. Tämä puhe on kuuluisa "mies areenalla" -sitaatista, mutta koko puhe on ehdottomasti luettava.

Arvokas ote:

Oppiva mies, kirjallinen vapaa -ajan mies, varokaa sitä outoa ja halpaa kiusausta poseeraa itselleen ja muille kyynisenä, miehenä, joka on kasvattanut tunteet ja uskomukset, ihmisen, jolle hyvä ja paha ovat yhtä . Köyhin tapa kohdata elämä on kohdata se hymyillen. On monia miehiä, jotka tuntevat olevansa ylpeitä kyynisyydestään, ja monet rajoittuvat kritisoimaan tapaa, jolla muut tekevät sitä, mitä he itse eivät uskalla edes yrittää. Ei ole epäterveellisempää olentoa, ihmistä, joka on vähemmän kunnioituksen arvoinen, kuin se, joka joko todella pitää tai teeskentelee pitävänsä halveksivan epäuskoista asennetta kaikkea suurta ja ylevää kohtaan, olipa se sitten saavutusta tai jaloa työtä, joka jopa jos se epäonnistuu, tulee toinen saavutus. Kyyninen ajattelu- ja puhetapa, valmius arvostella työtä, jota kriitikko itse ei koskaan yritä tehdä, älyllinen syrjäytyminen, joka ei hyväksy kosketusta elämän todellisuuteen - kaikki nämä ovat merkkejä, ei niin kuin haltija haluaisi ajatella, paremmuudesta vaan heikkoudesta. Ne merkitsevät miehiä, jotka eivät ole kykeneviä kantamaan osansa tuskallisesti elämän ankarassa riidassa ja jotka pyrkivät piiloutumaan muiden saavutuksia halveksivasti ja piiloutumaan muilta ja itseltään omassa heikkoudessaan. Role on helppo, ei ole helpompaa, paitsi vain sen miehen rooli, joka pilkkaa yhtä lailla sekä kritiikkiä että suorituskykyä.

Ei ole kriitikko, joka laskee, ei mies, joka osoittaa, kuinka vahva mies kompastuu tai missä tekojen tekijä olisi voinut tehdä ne paremmin. Kunnia kuuluu miehelle, joka todella on areenalla, jonka kasvot ovat pölyä ja hikeä ja verta, joka pyrkii urhoollisesti, joka erehtyy, joka tulee lyhyeksi uudestaan ​​ja uudestaan, koska ei ole työtä ilman virhettä ja puutetta, mutta joka todella pyrkii tehdä tekoja, jotka tuntevat suuret innokkuudet, suuret antaumukset, jotka käyttävät itsensä arvokkaaseen tarkoitukseen, joka parhaimmillaan tietää lopulta korkean saavutuksen voiton ja joka pahimmillaan, jos epäonnistuu, ainakin epäonnistuu rohkeasti, jotta hänen paikkansa ei koskaan olisi niiden kylmien ja arkojen sielujen kanssa, jotka eivät tiedä voittoa tai tappiota.

31. Winston Churchill, "Veri, hiki ja kyyneleet"

13. toukokuuta 1940 Lontoon alahuone

Winston Churchillin ensimmäinen puhe alahuoneessa Ison -Britannian uuden pääministerin alkaessa suosiollisesti. Hänen tervehdyksensä kokoukseen oli melko leuto, kun taas lähtevä pääministeri Neville Chamberlain sai kiitosta innostuneesti (maailma ei vielä tiennyt kuinka tuhoisat hänen rauhoituspolitiikkansa osoittautuisivat eivätkä luottaneet Churchilliin). Mutta Churchillin ensimmäinen puhe, ensimmäinen kolmesta voimakkaasta puheesta, jonka hän piti Ranskan taistelun aikana, osoittaisi, että Englanti oli enemmän kuin kykenevissä käsissä. Näennäisesti pysäyttämätön Hitler eteni nopeasti ympäri Eurooppaa, ja Churchill ei tuhlannut aikaa kutsumalla kansaansa aseisiin. Vaikka TR oli itse asiassa ensimmäisenä lausunut lauseen "verta, hikeä ja kyyneleitä", Churchillin näiden sanojen käyttö jättäisi syötäväksi kelpaamattoman ja inspiroivan vaikutelman maailman mieleen.

Arvokas ote

Sanon parlamentille, kuten sanoin tähän hallitukseen liittyneille ministereille, minulla ei ole muuta tarjottavaa kuin verta, vaivaa, kyyneleitä ja hikeä. Edessämme on pahimman tyyppinen koettelemus. Edessämme on monia kuukausia taistelua ja kärsimystä.

Kysyt, mikä on politiikkamme? Sanon, että on sotaa maalla, merellä ja ilmassa. Sota kaikella voimallamme ja kaikella voimalla, jonka Jumala on antanut meille, ja sotimaan hirvittävää tyranniaa vastaan, joka ei koskaan ylittynyt inhimillisen rikollisuuden pimeässä ja valitettavassa luettelossa. Se on politiikkamme.

Kysyt, mikä on tavoitteemme? Voin vastata yhdellä sanalla. Se on voitto. Voitto hinnalla millä hyvänsä - Voitto kaikista kauhuista huolimatta - Voitto, oli tie kuinka pitkä ja vaikea tahansa, sillä ilman voittoa ei ole selviytymistä.

32. Franklin Delano Roosevelt, "Pearl Harborin osoite kansalle"

8. joulukuuta 1941 Washington, DC

Hyökkäys Pearl Harboriin, 7. joulukuuta 1941, järkytti Yhdysvaltoja ytimessä ja järkytti kansaa, joka oli toivonut pysyvänsä poissa Aasian ja Euroopan kasvavasta myllerryksestä. Yön aikana maa yhdistyi halusta päästä sotaan. Hyökkäysten jälkeisenä päivänä FDR puhui kansakunnalle lyhyellä mutta sähköistävällä puheella, julisti sodan Japanille ja vakuutti, että Yhdysvallat saavuttaa voiton.

Muista kuunnella puheen ääni. Kuvittele jokainen amerikkalainen perhe, joka järkyttyy ja on huolissaan ja kuuntelee radiota, mitä heidän presidenttinsä sanoisi. He tiesivät, että heidän maailmansa muuttuu lopullisesti. Kuuntele kongressin reaktiota, kun he suosivat ja hurraavat FDR: n sanoja. Tunne on niin todellinen ja miellyttävä, että se todella kuljettaa sinut takaisin siihen kriittiseen hetkeen.

Arvokas ote:

Herra varapresidentti, puhemies, senaatin ja edustajainhuoneen jäsenet: eilen 7. joulukuuta 1941päivämäärä, joka elää surullisesti-Japanin keisarikunnan merivoimat ja ilmavoimat hyökkäsivät yhtäkkiä ja tarkoituksellisesti Yhdysvaltoihin.

Mutta aina koko kansakuntamme muistaa meitä vastaan ​​hyökkäyksen luonteen. Riippumatta siitä, kuinka kauan kestää, ennen kuin voimme voittaa tämän ennalta suunnitellun hyökkäyksen, Amerikan kansa voittaa vanhurskaudessaan ehdottomaan voittoon.

Uskon tulkitsevani kongressin ja kansan tahtoa, kun väitän, että me emme ainoastaan ​​puolusta itseämme äärimmäiseen asti, vaan teemme erittäin varmaksi, että tämä petoksen muoto ei enää koskaan vaaranna meitä.

Vihamielisyydet ovat olemassa. Ei silmänräpäystä siitä, että kansamme, alueemme ja etumme ovat vakavassa vaarassa.

Luottamuksella asevoimillemme-kansamme rajoittamattomalla päättäväisyydellä-me saamme väistämättömän voiton-auta meitä siis Jumala.

33. Jeesus Kristus, "Vuorisaarna"

33 Jerusalem jKr

Olipa joku sitä mieltä, että Jeesus Nasaretilainen oli Jumalan Poika tai yksinkertaisesti viisas opettaja, on mahdotonta kieltää ehkä maailman kuuluisimman puheen: Vuorisaarnan - vaikutusta. Mitään puhetta ei ole pohdittu, vaikuttavampi tai lainattu. Se esitteli rukouksen, joka on nyt tuttu kaikkialle maailmaan ja joka lausutaan kaivannoissa, kirkoissa ja vuoteissa ympäri maailmaa. Siinä otettiin käyttöön käyttäytymissäännöt, joita miljardit uskovat ovat hyväksyneet korkeana, elleivät aina saavutettavissa olevana päämääränä. Vaikka suuri osa saarnasta juurtuu juutalaiseen lakiin, onnellisuuksissa annetut neuvot edustivat dramaattista ja radikaalia poikkeamista silmästä muinaisessa maailmassa tunnetun oikeusjärjestelmän luomiseksi. Saarnassa esitetyt käyttäytymisstandardit ovat antaneet uskoville ja ei-uskoville paljon pohdittavaa ja keskustelua kahden tuhannen vuoden aikana sen pitämisestä.

Arvokas ote:

Autuaita ovat hengessä köyhät; sillä heidän on taivasten valtakunta.

Autuaita ne, jotka surevat, sillä he saavat lohdutuksen.

Autuaita ovat nöyrät, sillä he perivät maan.

Autuaita ovat ne, joilla on nälkä ja jano
vanhurskaus, sillä ne täytetään.

Autuaita ovat armolliset, sillä he saavat armon.

Autuaita ovat puhtaat sydämet; sillä he näkevät Jumalan.

Autuaita ovat rauhantekijät, sillä heitä kutsutaan
Jumalan lapsia.

Autuaita ovat ne, joita vainotaan vanhurskauden tähden:
sillä heidän on taivasten valtakunta.

Katso koko teksti Matteuksen luvusta 5-7.

34. Martin Luther King Jr., "Minulla on unelma"

28. elokuuta 1963 Washington, DC

Martin Luther King Jr: n "Minulla on unelmapuhe" on yksi Amerikan historian suurimmista, ellei suurin, puheenaiheista. Kuninkaan karisma, retoriikka ja intohimo asettavat hänet omaan liigaansa. Vuosisata orjuuden päättymisen jälkeen, vuosisata sen jälkeen, kun afrikkalaisamerikkalaisille luvattiin täysi tasa-arvo, mustia lapsia ahdistettiin kaduilla, sylkittiin, kuljetettiin erillisiin kouluihin, käännettiin pois ravintoloista ja kiellettiin kohtelu täysi-ihmisinä. Keskellä tätä hirvittävää saavutusta tohtori King ilmaisi selkeän, vakuuttavan toivon sanoman, unen, että asiat eivät aina olisi niin kuin ne olivat ja että uusi päivä olisi tulossa.

Monet ihmiset ovat nähneet otteita puheesta, mutta yllättävän paljon minun ikäisiä aikuisia en ole koskaan istunut alas ja katsonut puhetta kokonaisuudessaan. Haastan sinut tekemään juuri niin. Se on yhtä sähköistävä ja liikuttava tänään kuin vuonna 1963.

Arvokas ote:

Minulla on unelma, että eräänä päivänä Alabamassa, sen julmien rasistien kanssa, ja sen kuvernöörin huulet tippuvat sanoista välitys ja mitätöinti - eräänä päivänä siellä Alabamassa pienet mustat pojat ja mustat tytöt voivat yhdistää kätensä pieniä valkoisia poikia ja valkoisia tyttöjä sisarina ja veljinä.

Minulla on unelma tänään.

Minulla on unelma, että jonain päivänä jokainen laakso korotetaan ja jokainen kukkula ja vuori lasketaan matalaksi, karkeat paikat tasoitetaan ja vino paikat suoristetaan ja Herran kirkkaus paljastetaan ja koko liha näkee sen yhdessä.

Tämä on toivomme. Tämä on usko, jonka kanssa palaan etelään. Tämän uskon avulla voimme kaivertaa epätoivon vuorelta toivon kiven. Tämän uskon avulla pystymme muuttamaan kansamme hämmentävät ristiriidat kauniiksi veljeyden sinfoniaksi. Tämän uskon avulla voimme työskennellä yhdessä, rukoilla yhdessä, taistella yhdessä, mennä vankilaan yhdessä, puolustaa vapautta yhdessä tietäen, että olemme vapaita jonain päivänä.

Tämä on päivä, tämä on päivä, jolloin kaikki Jumalan lapset voivat laulaa uudella merkityksellä "Kotimaani on sinun, suloinen vapauden maa, sinusta minä laulan. Maa, jossa isäni kuoli, maan pyhiinvaeltajan ylpeys, joka vuorenrinteeltä, anna vapauden soida! "

35. Abraham Lincoln, "Gettysburgin osoite"

19. marraskuuta 1863 Gettysburg, Pennsylvania

272 sanaa. 3 minuuttia pitkä. Kuitenkin Gettysburgin puhe on kiistatta yksi Amerikan historian suurimmista retoriikoista. Tohtori J Rufus Fears (yksi suurimmista nykyaikaisista puhujista) väittää, että Gettysburgin puhe yhdessä perustuslain ja itsenäisyysjulistuksen kanssa muodostavat Amerikan vapauden kolme perustavaa asiakirjaa. Ja minun on oltava samaa mieltä.

Gettysburgin taistelu kuoli 8000 miestä. Ruumista oli liian paljon haudatakseen kunnolla ja monet sijoitettiin aluksi mataliin hautoihin. Viikkoa taistelun jälkeen päät ja kädet tarttuivat maan läpi ja mätänevän lihan haju oli kipeä.

Rahaa kerättiin asianmukaiseen uudelleenhautaamiseen, ja päätettiin, että uusi hautausmaa on omistettava Gettysburgin ilman makeuttamiseksi, tämän kuoleman paikan juhlistamiseksi. Kuten perinteistä, suurta puhujaa, tässä tapauksessa Edward Everettia, pyydettiin pitämään juhlallinen ja suuri puhe kaatuneiden miesten muistona. Lincolnilta kysyttiin 2 kuukautta myöhemmin, melkein syy -seurauksena. Hänen oli lisättävä muutama huomautus Everettin toimintaan. Legendojen mukaan Lincolnin huomautukset olivat puhtaan inspiraation tulosta, ja ne oli kirjoitettu junan kirjekuoren takaosaan, joka matkusti pian Gettysburgin pyhitetylle alueelle.

Vihkiäispäivänä Everett piti yleisön innostuneena kahden tunnin ajan. Lincoln nousi, piti puheensa ja istuutui jo ennen kuin valokuvaaja oli lopettanut kuvan ottamisen. Ennen kuin kukaan taputti, oli pitkä tauko, ja sitten suosionosoitukset olivat hajallaan ja kohteliaita.

Kaikki eivät heti ymmärtäneet Lincolnin osoitteen upeutta. Mutta jotkut tekivät. Kirjeessään Lincolnille Everett kiitti presidenttiä hänen kaunopuheisesta ja ytimekkäästä puheestaan ​​sanoen: "Minun pitäisi olla iloinen, jos voisin imartella itseäni siitä, että tulin yhtä lähelle tilaisuuden keskeistä ajatusta kahdessa tunnissa, kuten te teitte kahdessa minuutissa."

Ja tietysti ajan myötä olemme oppineet täysin arvostamaan sinä päivänä sanottujen sanojen neroutta ja kauneutta. Tohtori Fears väittää, että Lincolnin puhe ei pelkästään muistanut kaatuneita sotilaita Gettysburgissa, vaan se muutti sisällissodan koko merkityksen. Puheessa ei mainittu yksityiskohtia taistelusta, ei sotilaiden nimiä, itse Gettysburgia, etelää eikä unionia, valtioiden oikeuksia eikä erottamista. Pikemminkin Lincoln tarkoitti puheen olevan jotain paljon suurempaa, keskustelua kokeesta, jossa testattiin, pystyykö hallitus ylläpitämään tasa -arvoa koskevan ehdotuksen. Gettysburgissa perustuslaki koki muutoksen. Ensimmäinen synnytys on saastuttanut orjuus. Gettysburgin haudoilla makaavat sekä pohjoisen että etelän miehet olivat tehneet sovitusuhrin tämän suuren pahan vuoksi. Ja perustuslaki syntyisi uudelleen, tällä kertaa täyttäen lupauksensa vapaudesta ja tasa -arvosta kaikille.

Puhe

Neljä pistettä ja seitsemän vuotta sitten isämme synnyttivät tälle mantereelle uuden kansakunnan, joka oli syntynyt vapaudessa ja omistettu ehdotukselle, jonka mukaan kaikki ihmiset on luotu tasa -arvoisiksi.

Nyt olemme käynnissä suuressa sisällissodassa ja testaamme, kykeneekö tämä kansakunta tai mikä tahansa niin suunniteltu ja niin omistautunut kansakunta kestämään pitkään. Meidät nähdään sodan suurella taistelukentällä. Olemme tulleet omistamaan osan tuosta kentästä viimeiseksi lepopaikaksi niille, jotka ovat antaneet henkensä, että tämä kansakunta voisi elää. On täysin sopivaa ja asianmukaista tehdä tämä.

Mutta laajemmassa merkityksessä emme voi omistaa - emme voi pyhittää - emme voi pyhittää - tätä maata. Rohkeat miehet, elävät ja kuolleet, jotka kamppailivat täällä, ovat pyhittäneet sen, paljon huonomman voimamme lisätä tai vähentää. Maailma ei juurikaan huomaa, eikä kauan muista, mitä me täällä sanomme, mutta se ei voi koskaan unohtaa, mitä he tekivät täällä. Meidän, elävien, on pikemminkin omistettava täällä keskeneräiselle työlle, jonka he täällä taistelleet ovat tähän mennessä jaloasti edistyneet. Meidän on pikemminkin oltava täällä omistettu edessämme olevalle suurelle tehtävälle - että näistä kunnioitetuista kuolleista me omistaudumme entistä enemmän siihen tarkoitukseen, jonka vuoksi he antoivat viimeisen täyden omistautumismäärän - että me täällä erittäin päätimme, että nämä kuolleet eivät ovat turhaan kuolleet - että tämä kansakunta Jumalan alaisuudessa saa uuden syntymän vapaudesta - ja että ihmisten hallitus ihmisten kautta ihmisten puolesta ei katoa maasta.


Milloin ja mitkä ovat sotilaiden ensimmäiset rauhanaikaiset käyttötarkoitukset? - Historia

Nyrkkeilykilpailuista, joissa ei ole painoluokituksia tai pisteytyksiä, ja vaunukilpailuihin, joissa vaara piiloutui joka kulmassa, on helppo ymmärtää, miksi muinaiset pelit kiehtoivat kreikkalaisia ​​niin kauan. Täällä annamme sinulle olennaisen alhaisen tason, korosta suosikkitietojamme.

Olympialaiset olivat täynnä verta, intohimoa ja urheilullisia pyrkimyksiä, ja ne olivat antiikin Kreikan kalenterin urheilullinen, sosiaalinen ja kulttuurinen kohokohta lähes 12 vuosisadan ajan.

Meidän on vaikea liioitella, kuinka tärkeitä olympialaiset olivat kreikkalaisille, sanoi Paul Christesen, antiikin Kreikan historian professori Dartmouth Collegessa Yhdysvalloissa.

& ldquo Klassinen esimerkki on, että kun persialaiset hyökkäsivät Kreikkaan kesällä 480 (eaa.), monet Kreikan kaupunkivaltiot sopivat kokoavansa liittoutuneiden armeijan, mutta heillä oli erittäin vaikeuksia saada se yhteen, koska niin monet ihmiset halusivat mennä olympialaisiin. Heidän täytyi siis viivyttää armeijan kokoamista puolustaakseen maata persialaisia ​​vastaan. & Rdquo

Hyökkäyksen uhka tai ei, Pelit järjestettiin neljän vuoden välein vuodesta 776 eaa. Ainakin 393 jKr. Kaikki vapaat kreikkalaiset miehet saivat osallistua, maanviljelijöistä kuninkaallisiin perillisiin, vaikka suurin osa olympialaisista oli sotilaita. Naiset eivät voineet kilpailla tai edes osallistua. Tässä misogynistisessä säännössä oli kuitenkin porsaanreikä, ja ndash -vaunujen omistajat, ei ratsastajat, julistettiin olympiavoittajaksi ja kuka tahansa voi omistaa vaunuja. Spartalaisen kuninkaan tytär Kyniska käytti tätä hyväkseen ja väitti voiton seppeleitä vuosina 396 eaa. Ja 392 eaa.

Pelit olivat heidän sydämessään uskonnollinen festivaali ja hyvä tekosyy kreikkalaisille kaikkialta Välimeren altaalta kokoontua mellakkaaseen grilliin. Juhlan keskipäivänä valtava määrä lehmiä teurastettiin Zeuksen, kreikkalaisten jumalien kuninkaan & ndashin kunniaksi, kun hänelle oli annettu pieni maku, loppu oli ihmisille.

Ensimmäiset yli 250 vuotta kaikki toiminta tapahtui Olympian pyhäkössä, joka sijaitsee Peloponnesoksen luoteisosassa. Pock-leimasivat oliivipuut, joista voiton seppeleet leikattiin, ja jossa oli Zeuksen alttari, se oli erittäin pelottava paikka.

Pelit kestivät viisi päivää viidennellä vuosisadalla eKr. Vähintään 40 000 katsojaa olisi pakannut stadionin joka päivä kisojen ja rsquon suosion huipulle toisella vuosisadalla jKr., Ja monet muut myyvät tuotteitaan ulkona.